Has-been tri­koonäyt­te­lijä (Mic­hael Kea­ton) yrittää to­dis­taa ar­von­sa Broa­dway-oh­jaa­ja­na, mut­ta pro­jek­tis­sa mikään ei tun­nu ete­nevän en­na­koi­ta­vas­ti. Su­per­san­ka­ripäi­vistä jäl­keen jää­nyt rou­heaää­ni­nen sisäi­nen ker­to­ja — tai oi­keas­taan krii­tik­ko — ka­ve­ri­naan miek­ko­nen as­kel­taa en­si-il­taa koh­ti pitäen vain vai­voin lan­ganpäistä kiin­ni.

Os­car-gaa­las­sa Hol­lywood-vuo­si­ker­ran 2015 par­haak­si va­lit­tu elo­ku­va on omin­ta­kei­nen het­kessä kul­ke­va ker­to­mus, jo­ka rik­koo ra­jo­ja it­se­var­moin el­kein. Kieh­to­van ek­lek­ti­nen re­sep­ti ja sym­paat­ti­ses­ti ki­lah­ta­neet hah­mot vetävät kat­so­jan vai­vat­ta mu­kaan­sa teat­te­ri­maail­man hul­luu­teen, mut­ta ta­ri­na jää jat­ku­vas­ti muu­ta­man as­ke­leen päähän kos­ket­ta­vas­ta ker­to­muk­ses­ta. Tämä jos mikä on tai­det­ta elävän elämän si­jaan, mut­ta kei­tos on kieh­to­van oma­lei­mai­nen. Neljä täh­teä on hie­man an­te­lias ar­vo­sa­na.