Vi­deol­le teh­ty toi­nen jat­ko-o­sa Skulls-sa­la­seu­ras­ta, jo­ka on le­vittä­nyt lon­ke­ron­sa yh­dys­val­ta­lai­sen ylio­pis­ton ka­ta­kom­beis­ta val­lan kor­keim­mil­le pai­koil­le. Hyvä lähtö­koh­ta on kui­ten­kin nyt jo täy­sin ve­si­tet­ty: Skulls on lo­pul­li­ses­ti muut­tu­nut pik­ku­ki­vak­si, mil­tei ham­paat­to­mak­si jär­jestök­si, jos­ta ke­nenkään ul­ko­puo­li­sen ei pitäi­si tietää mut­ta jä­se­net­kin ovat nyt jo sen ver­ran lörppöjä et­tei ku­kaan voi siltä käytännössä vält­tyä. Tril­le­ristä on tul­lut draa­ma, ja kuin vii­mei­senä niit­tinä tässä päästään seu­raa­maan kuin­ka se­naat­to­rin tytär tais­te­lee it­sensä jä­se­nek­si ta­sa-ar­vo­la­kiin no­ja­ten. ”­Buf­fy–­vam­pyy­rin­tap­pa­ja” -sar­jas­sa tu­si­nan jak­son ver­ran vie­rail­lut Cla­re Kra­mer sel­viy­tyy kui­ten­kin hölmöstä pääo­sa­roo­lis­taan koh­tuul­li­sin ar­vo­sa­noin.

Tek­ni­ses­ti jäl­ki on kor­kea­ta­sois­ta. Ku­va on vähä­ko­hi­nai­nen, tark­ka ja kau­niin sä­vykäs. Ää­ni­rai­ta on hio­tun vi­vah­tei­kas ja kaut­taal­taan sel­keä. Ekst­ra­ton. (IJ)