B-luokan leffoilla on paikka elokuvaentusiastien sydämissä.
B-luokan leffoilla on paikka elokuvaentusiastien sydämissä. Luokka-asteen tunnusmerkit täyttyvät myös varkautelaisessa Insite-elokuvassa. Vaikka indie-budjetilla syntyy indie-tason jälkeä, ei Insite omassa kategoriassaan ole lainkaan hävettävä teos. Ääni-, leikkaus- ja kuvaustekninen suorittaminen on katsottavalla tasolla. Camp-tasolle ei tainnuta ainakaan teknisesti — harmi kyllä.
Suomalaisen indie-elokuvan historia tuntee monia menestystarinoita. Joissain tapauksissa päämäärä täyttyy odotustenvastaisesti. On selvää, että Varkaus on pahuksen kaukana Hollywoodista. Ohjaaja-käsikirjoittaja Jere Koistinen on kuitenkin yhden pienen askeleen lähempänä unelmaa. Yrittänyttä ei laiteta.
Yhtäläisyyksiä lajityypin perinteeseen on. Käsikirjoitus falskaa. Näyttelijät eivät ole näyttelijöitä. Toimintaosuutta odotellaan loppukohtaukseen asti. Lopulta toimintaa ei juurikaan ole.
Kansainväliseen levitykseen tähdätään. Palkataan englantia sujuvasti suoltavia amerikkalaisia. Parhaimmillaan budjetti antaa periksi yhden oikeista elokuvista tutun nimen — sivuosaan. Tällä kertaa pestin täyttää Hollywoodin halpaelokuvien peruspahis Eric Roberts. Suomalaisten ruuduntäytteiden kammottava yliartikulointi tarttuu myös legendaan. Pahimmillaan sanojen muodostuminen huulilla on kuin alakoulun englannintunnilta.
Saunat ja tuhannet järvet mainitaan. Ohjaaja julistaa Suomi-kuvaa väsymiseen asti. Itsetunnon puutteesta kärsivä kansakunta olisi vielä 1900-luvun lopulla iloinnut tästäkin vähästä. Nyt moni punastuu myötähäpeästä. (VA)