Pos­ti­mies-E­ri­cillä (S­te­ve Evets) ei me­ne hy­vin. Hän on jää­nyt kah­den tei­ni-ikäi­sen po­jan yk­sin­huol­ta­jak­si, vaik­kei edes ole näi­den bio­lo­gi­nen isä. Vaa­leam­pi po­jis­ta se­kaan­tuu pai­kal­li­sen ri­kol­lis­po­mon ku­vioi­hin.

Kun elämä al­kaa ha­jo­ta kä­sistä, yk­si joint­ti muut­taa kai­ken. Pa­niik­ki­koh­tauk­sis­ta ja ruu­miis­ta ir­tau­tu­mi­ses­ta nuo­re­na kär­si­nyt mies saa huo­nee­seen­sa ast­raa­li­hah­moi­sen jal­ka­pal­lo­le­gen­da Eric Can­to­nan (e­sittää mui­keas­ti it­seään) an­ta­maan fi­lo­so­fian op­pi­tun­tia. Mai­nio elo­ku­va ku­vaa hy­vin em­paat­tis­ta yh­teisöl­li­syyttä ja brit­tiläistä ma­te-kult­tuu­ria, jos­ta Suo­mes­sa oli­si pal­jon op­pi­mis­ta.

E­lo­ku­va si­joit­tuu Manc­hes­te­riin, jon­ka Uni­ted-jal­ka­pal­lo­jouk­kueen yh­tenä kaik­kien ai­ko­jen san­ka­ri­na rans­ka­lais­syn­tyi­nen Can­to­na on edel­leen muis­tet­tu. Suo­ma­lai­sen penk­kiur­hei­li­jan saat­taa ol­la vai­kea ymmärtää, mil­lai­sel­le ja­lus­tal­le ”o­man” jouk­kueen täh­det ase­te­taan. Vai­moa ja työ­paik­kaa voi vaih­taa, lem­pi­jouk­kuet­ta ei kos­kaan.

Kos­ka oh­jaa­ja­na on Ken Loach, mu­ka­na on yh­teis­kun­nal­li­nen ja so­siaa­li­nen ai­to taus­ta. Jal­ka­pal­lo oli pitkään puh­taas­ti työväen­luo­kan la­ji. Kun Va­lio­lii­ga nou­si maail­man seu­ra­tuim­mak­si jal­ka­pal­lo­sar­jak­si, se oli pu­nai­nen vaa­te ylä­luok­kai­sil­le kri­ke­tin- ja he­vos­poo­lon­pe­laa­jil­le. Köyhällä täy­tyy ol­la jo­kin tu­ki ja tur­va, jos sik­si ei ole kir­kos­ta saa­ti yh­teis­kun­nas­ta. Jal­ka­pal­lon sak­ra­men­tit käyvät hy­vin vii­koit­tai­si­ne ju­ma­lan­pal­ve­luk­si­neen.