Synkkä­sie­lui­nen ta­ri­na mie­hestä (Ja­ke Gyl­len­haal), jo­ka vai­mo ja tytär kyy­dissään kiitää öi­sen Tek­sa­sin lä­pi koh­ti hel­vet­tiä. Ta­ri­na avau­tuu ta­pah­tu­mien poh­jal­ta kir­joi­tet­tua kir­jaa lu­ke­van gal­le­ris­tin (A­my Adams) kaut­ta. Se ovat­ko ta­pah­tu­mat fak­taa vai fik­tio­ta, tai mikä elo­ku­van kah­den maail­man vä­li­nen suh­de on, muo­dos­tuu elo­ku­van suu­rek­si ar­voi­tuk­sek­si.

Ta­ri­na ta­ri­nas­sa -ra­ken­teel­la avau­tu­va tril­le­ri aset­taa öi­sen vä­li­koh­tauk­sen ja sitä seu­raa­van oi­keu­den et­sinnän omal­le ai­ka­ja­nal­leen ja kir­jan lu­ke­mi­sen sekä kir­jai­li­jan ja gal­le­ris­tin suh­teen toi­sel­le ai­ka­ja­nal­le. Alus­ta as­ti on selvää, että kak­si ja­naa kie­tou­tu­vat lo­pul­ta ta­val­le tai toi­sel­la yh­teen, ja siinä missä toi­nen vie on­nes­ta tu­hoon voi toi­nen löytää po­lun epä­toi­vos­ta iloon. Tai sit­ten ei.

Lop­pu­tu­lok­se­na on osit­tain toi­mi­va elo­ku­va, jo­ka tai­taa vat­sanvääntä­mi­sen häi­rit­seväs­ti, mut­ta ei lo­pul­ta oi­kein osaa yllättää va­lin­noil­laan tai pää­tellä lan­ko­jaan ele­gan­tis­ti. Si­teet elo­ku­van kah­den maail­man vä­lillä ovat osin näppärän ali­ta­jui­sia ja osin pelkästään help­po­ja kik­ko­ja, mut­ta nämä tar­joa­vat pal­jon pu­rek­sit­ta­vaa mys­tee­rin rat­ko­mi­seen. Kun vii­mei­nen om­mel jää hu­te­rak­si tun­tuu mo­ni aiem­mis­ta­kin lin­keistä yli­poh­di­tul­ta.

Ko­ko­nai­suus mais­tuu lo­pul­ta elo­ku­va­fes­ti­vaa­leil­le räätälöi­dyltä teok­sel­ta, jo­ka on kau­nis ja ko­kei­le­va, mut­ta ta­ri­na­na kli­sei­nen ja on­tu­va. Mal­lie­si­merk­ki tästä tar­koi­tus­ha­kui­suu­des­ta ovat elo­ku­van jär­kyttävät al­ku­teks­tit, joi­den jäl­keen bon­dien al­ku­sek­vens­sei­hin on vai­kea suh­tau­tua en­ti­seen ta­paan.