S­to­ne­sin kon­ser­tin pa­ras koh­ta on ku­vaa­vas­ti Da­ve Matt­hew­sin kar­hea tul­kin­ta ”Wild Hor­se­sis­ta”. Jag­ger on jo ai­ka kal­pea var­jo ver­rat­tu­na esi­mer­kik­si vuo­den 1982 Gö­te­bor­gin Ul­le­vin kon­sert­tiin.

Kaa­no­nin ul­ko­puo­li­set uu­det lau­lut eivät juu­ri vedä. ”Out of Cont­rol" on poik­keus. Sto­nes oli tähän ai­kaan yhtä huo­no kuin pun­kin ja Black and Bluen ai­koi­hin. Ta­pah­tuu­ko siis taas jo­kin kään­ne pa­rem­paan?

Mie­het ovat van­ho­ja ja yleisö­kin tun­tuu jo ai­van ällöttävän kes­ki-ikäi­seltä. Ai­noa va­lo­pilk­ku on hyd­rau­li­sen sil­lan kaut­ta teh­ty pik­ku­la­va kes­kellä aree­naa. Ai­ka hyvä gag on myös lau­laa Dy­la­nin ”­Li­ke a Rol­lin’ Sto­ne”. Keith Ric­hard­sin pia­no­soo­lo on ****.