Varakkaan milanolaisen perheen äiti herää hiljaisesta talviunestaan kun pojan kokkikaveri ilmaantuu tarjoamaan elämyksiä aisteille.
Varakkaan milanolaisen perheen äiti herää hiljaisesta talviunestaan kun pojan kokkikaveri ilmaantuu tarjoamaan elämyksiä aisteille. Lautaselta päädytään ennen pitkää arvattavasti sänkyyn, mutta ei ilman puolisatunnaisia kohtaamisia ja hiljaista tunteiden aprikointia. Tilda Swinton ja koko muu näyttelijäkaarti jää toiminnallisten paperiukkojen tasolle, mutta miljöö välittyy upeasti. Lopulta miljöö onkin elokuvan vahvin ja omaleimaisin tekijä.
Tarina ei sinällään jää yhden kortin varaan, sillä romanssin ympärilläkin ihmissuhdeverkko on moninainen. Isoisä aiheuttaa aaltoja luovuttamalla sukuyrityksen pojan ja pojanpoikansa yhdessä hallittavaksi. Tytär jättää poikaystävänsä naisen vuoksi. Hieman hukassa oleva poika yrittää perustaa ravintolaa kaverinsa kanssa ja johtaa sukuyritystä eri linjoille isänsä kanssa. Mielenkiintoinen vyyhti ei kanna kaikkia rönsyjään erityisen elegantisti, mutta vaatii huomion puoleensa koko kestonsa ajan.
Luminen Milano näyttää maagiselta paikalta, kesäinen maaseutu on kuin matkailumainoksesta ja perheen lukaali piirtyy ylevän kolkosti. Väritoisto ei tosin vaikuta täysin luontevalta, sillä kuva on sävytetty 70-luvun periodielokuvan henkeen vaikka tapahtumat eivät näytä sijoittuvan 90-luvun loppua kauemmas. Värisävytys voi olla tarkoituksellinen, mutta paikoin ihonsävyt vaikuttavat turhan kellertäviltä ja jopa vihertäviltä. Jälki on myös kauttaaltaan hieman pehmeää, mutta sinällään levollista. Kolkko ääniraita rakentuu italiankielisen dialogin ympärille. Ekstraton. (IJ)