Sa­na Sha­kes­pea­re vie­roit­taa mo­nen kat­so­jan kor­kea­kult­tuu­ri­sen nälän. Kun näy­telmä­kir­jai­li­jan ni­men perään liittää sa­nan Ham­let, vie­rok­sun­ta nou­see kor­keim­mil­leen.

”Ol­la vai eikö ol­la” on yk­si kaik­kien ai­ko­jen tun­ne­tuim­pia kli­seitä. Siinä mää­rin, että ko­ko Ham­le­tin ta­ri­nan tun­te­vien määrä on hämmäs­tyttävän pie­ni. To­del­li­suu­des­sa­han Sha­kes­pea­re tai hä­nen haa­mu­kir­joit­ta­jan­sa te­ki ai­kan­sa gen­re­viih­dettä, gro­tes­ke­ja ta­ri­noi­ta raa­dol­li­sis­ta ih­mi­sistä jän­nittä­vien ta­pah­tu­vien ja kau­hu­ro­mant­tis­ten uh­kien edessä.

Lau­ren­ce Oli­vier on ka­no­ni­soi­tu sa­maan ta­paan, mut­ta jak­saa edel­leen ihas­tut­taa yli­ver­tai­sel­la läsnäo­lol­laan, mo­ni­muo­toi­sen ää­niar­se­naa­lin­sa ja sisäi­sen voi­man­sa an­sios­ta. Kos­kaan aiem­min tai myö­hem­minkään ei ku­kaan toi­nen ole voit­ta­nut par­haan pääo­san Os­ca­ria omas­sa oh­jauk­ses­saan.

Kai­ken yle­vyy­den rin­nal­la on haus­ka lisä huo­ma­ta Ham­me­rin gen­re-e­lo­ku­vis­ta tu­tut Pe­ter Cus­hing ja Ant­ho­ny Quay­le näyt­te­lemässä kul­tu­rel­le­ja roo­le­jaan.