Ter­ry Gil­liam on oh­jan­nut suu­ria ja vielä suu­rem­pia kas­sa­mag­neet­te­ja jo neljän­kym­me­nen vuo­den ajan. Vi­suaa­li­sen fan­ta­siae­lo­ku­van sa­ral­la on vai­kea ku­vi­tel­la pitkäai­kai­sem­paa me­nes­ty­soh­jaa­jaa. Ku­ten usein, uu­sim­mal­laan­kin Gil­liam ja­kaa yleisön mie­li­pi­teen.

Qo­hen Leth (Ch­ris­toph Waltz) työs­ken­te­lee Man­com-yh­tiön palk­ka­lis­toil­la. Mies pol­kee ja vat­kaa. Qo­he­nin ylä­ker­ta on ha­joa­mas­sa ja mies odot­taa pu­he­lua, jo­ka pal­jas­tai­si syyn ek­sis­tens­siin, oi­kean maail­man­se­li­tyk­sen. Se­koa­mis­pis­teessä ole­va mies ta­paa vuo­ro­tel­len yh­tiön lääkä­rit, te­koä­lyp­sy­kiat­rin sekä joh­to­por­taan. Psyy­ken to­de­taan ra­koi­le­van en­tistä pa­hem­min. Kos­ka ”­Pu­he­lun” odot­ta­mi­nen muo­dos­tuu pak­ko­miel­teek­si, on pak­ko siir­tyä työs­ken­te­lemään ko­toa kä­sin. Tämän seu­rauk­se­na yri­tyk­sen joh­to palk­kaa Qo­he­nin perään tark­kai­li­joi­ta, jot­ta mie­hen kes­kit­ty­mi­nen ei oli­si yh­tiön­vas­tai­sen toi­min­nan pa­ris­sa. Elämän tar­koi­tuk­sen et­sintä han­ka­loi­tuu.

Ter­ry Gil­lia­min tun­nus­tuk­sek­si on sa­not­ta­va, että hän nou­dat­taa us­kol­lis­ta tyy­liä. Kat­seen­van­git­se­mi­nen on en­si si­jal­la, ta­ri­na tu­lee perässä, jos on edes tul­lak­seen. Ze­ro Theo­re­min sinänsä kiin­nos­ta­va juo­ni saat­tai­si sup­peam­mal­la ja vä­hemmällä pra­meu­del­la toi­mia­kin, nyt sen si­vu­juon­teet huk­ku­vat kai­ken vä­ri­lois­ton al­le. Elämän tar­koi­tuk­sen et­si­mi­nen toi­mi­si hil­li­tym­missä­kin puit­teis­sa. Hah­mo­jen ja la­vas­tus­ten vyö­ry jättää tär­keimmän, Ch­ris­toph Walt­zin sinänsä mal­lik­kaas­ti esittämän Qo­hen Let­hin, kat­so­jal­le tur­han etäi­sek­si. Mie­hen mie­len ra­pis­tu­mis­ta on ku­vat­tu elo­ku­va­tai­tees­sa useas­ti näyt­te­lijä­kes­kei­semmällä ta­val­la on­nis­tu­neem­min. (VA)