Hiljainen pankkiiri tuomitaan syyttömyyttään väittäen kahteen elinkautiseen vaimonsa ja tämän rakastajan murhasta.
Hiljainen pankkiiri (Tim Robbins) tuomitaan syyttömyyttään väittäen kahteen elinkautiseen vaimonsa ja tämän rakastajan murhasta. Kiven sisässä miestä odottaa uusi maailma, jonka vaihtelut ovat yhtä aikaa pienempiä ja äärimmäisempiä kuin normaalissa elämässä, mutta myös pitkä taival hyvitykseen.
Tim Robbinsin ja Morgan Freemanin tähdittämä elokuva on yksi kaikkien aikojen kolmesta parhaasta elokuvasta. Samalla tämä on kulumaton klassikko, johon voi palata vähintään 10 vuoden välein liki uusin silmin. Elegantti taival tuntuu oikovan kaikki maailmankaikkeuden vääryydet maanläheisellä sitkolla ja nerokkaalla väännöllä, jota ei hevillä mieltäisi kuolevaisen kirjailijan tuotokseksi.
Tässä lähdetekstinä on toiminut Stephen Kingin novelli, mikä herättää aivan vääriä mielikuvia elokuvan sisällöstä ellei ole nähnyt Stand By Me -elokuvaa, joka sekin perustui Kingin tekstiin. Tarina on myös hyvin paljon velkaa ohjaaja-käsikirjoittaja Darabontille, jonka käsiala näkyy kaikkialla elokuvassa.
Elokuva palkittiin lukuisilla Oscar-ehdokkuuksilla, mutta oli ilmestyessään miltei taloudellinen katastrofi. Sittemmin elokuva on noussut lukemattomille parhaiden elokuvien listoille, ja täysin syystä. Jos et tätä vielä ole nähnyt: onneksi olkoon, olet todellisen neitseellisen elokuvanautinnon äärellä.
Tämä on hiljainen ja rauhallisesti etenevä draama, jonka kohdalla planeetat asettuvat linjaan: Kingin tarina on mainio, Darabontin adaptaatio mestarillinen ja ohjaus elegantti, Morgan Freemanin tarjoama kerronnan kiintopiste yhtä aikaa elämänmakuinen ja elämää suurempi, Tim Robbins hiljaisen vahvana sankarina upea ja audiovisuaalinen kuosi sekin virheetön. Tämä on käytännössä täydellinen elokuva jos sellaista on koskaan tehty.
Hyvä kuva on vakaa ja jäsentynyt vuosiensa puitteissa. Hämyisiin kellareihin sijoittuvat kohtaukset saattavat jäädä hieman pehmeiksi, mutta harmaassa päivänvalossa otokset näyttävät vaivatta komealta. Parhaimmillaan ote on vaivattoman läsnäoleva ja aina näyttävän tunnelmallinen.
Rauhallinen ääniraita on ongelmattoman selkeä dialogiltaan ja musiikiltaan. Musiikin käyttö on lopulta elokuvassa runsasta, vaikka siltä ei ensi alkuun tuntuisi kiitos musiikin tahdikkaan käytön osana äänimaailman kokonaisuutta. Kriittisesti kuunneltuna anti kuulostaa ikäiseltään, mutta aavistuksen metallinen vivahde sopii sekin elokuvan teemaan hyvin.
Aiemmalta Blu-ray-julkaisulta tutuissa ekstroissa erinomainen ohjaaja/käsikirjoittaja Frank Darabontin kommenttiraita, kaksi hyvää making of -dokumenttia (yht. 79 min.), kooste The Charlie Rose Showsta, sketsi, traileri, kuvagalleria ja storyboardeja. Poistettuja kohtauksia tältäkään levyltä ei löydy, sillä ohjaajan mielestä ne ovat niin huonoja, että niitä ei kenenkään kannata nähdä. (IJ)