Hil­jai­nen pank­kii­ri (Tim Rob­bins) tuo­mi­taan syyttö­myyttään väittäen kah­teen elin­kau­ti­seen vai­mon­sa ja tämän ra­kas­ta­jan mur­has­ta. Ki­ven sisässä miestä odot­taa uu­si maail­ma, jon­ka vaih­te­lut ovat yhtä ai­kaa pie­nem­piä ja ää­rimmäi­sem­piä kuin nor­maa­lis­sa elämässä, mut­ta myös pitkä tai­val hy­vi­tyk­seen.

Tim Rob­bin­sin ja Mor­gan Free­ma­nin täh­dittämä elo­ku­va on yk­si kaik­kien ai­ko­jen kol­mes­ta par­haas­ta elo­ku­vas­ta. Sa­mal­la tämä on ku­lu­ma­ton klas­sik­ko, jo­hon voi pa­la­ta vä­hintään 10 vuo­den vä­lein li­ki uu­sin sil­min. Ele­gant­ti tai­val tun­tuu oi­ko­van kaik­ki maail­man­kaik­keu­den vää­ryy­det maanlä­hei­sellä sit­kol­la ja ne­rok­kaal­la väännöllä, jo­ta ei he­villä mieltäi­si kuo­le­vai­sen kir­jai­li­jan tuo­tok­sek­si.

Tässä läh­de­teks­tinä on toi­mi­nut Step­hen Kin­gin no­vel­li, mikä herättää ai­van vää­riä mie­li­ku­via elo­ku­van sisällöstä el­lei ole näh­nyt Stand By Me -e­lo­ku­vaa, jo­ka se­kin pe­rus­tui Kin­gin teks­tiin. Ta­ri­na on myös hy­vin pal­jon vel­kaa oh­jaa­ja-kä­si­kir­joit­ta­ja Da­ra­bon­til­le, jon­ka kä­sia­la nä­kyy kaik­kial­la elo­ku­vas­sa.

E­lo­ku­va pal­kit­tiin lu­kui­sil­la Os­car-eh­dok­kuuk­sil­la, mut­ta oli il­mes­tyessään mil­tei ta­lou­del­li­nen ka­tast­ro­fi. Sit­tem­min elo­ku­va on nous­sut lu­ke­mat­to­mil­le par­hai­den elo­ku­vien lis­toil­le, ja täy­sin syystä. Jos et tätä vielä ole näh­nyt: on­nek­si ol­koon, olet to­del­li­sen neit­seel­li­sen elo­ku­va­nau­tin­non ää­rellä.

Tämä on hil­jai­nen ja rau­hal­li­ses­ti ete­nevä draa­ma, jon­ka koh­dal­la pla­nee­tat aset­tu­vat lin­jaan: Kin­gin ta­ri­na on mai­nio, Da­ra­bon­tin adap­taa­tio mes­ta­ril­li­nen ja oh­jaus ele­gant­ti, Mor­gan Free­ma­nin tar­joa­ma ker­ron­nan kiin­to­pis­te yhtä ai­kaa elämän­ma­kui­nen ja elämää suu­rem­pi, Tim Rob­bins hil­jai­sen vah­va­na san­ka­ri­na upea ja au­dio­vi­suaa­li­nen kuo­si se­kin vir­heetön. Tämä on käytännössä täy­del­li­nen elo­ku­va jos sel­lais­ta on kos­kaan teh­ty.