Zoe Sal­da­na on ko­lum­bia­lai­nen pik­ku­tyttö, jo­ka me­nettää van­hem­pan­sa ri­kol­lis­ten vä­li­sessä kah­nauk­ses­sa ja päättää py­hittää elämänsä kos­tol­le. Vuo­sia myö­hem­min neu­vok­kaas­ta tytöstä on kas­va­nut sedän hoi­vas­sa kylmä­ve­ri­nen tap­pa­ja, jo­ka pyr­kii yhä määrä­tie­toi­sem­min päämääräänsä.

Luc Bes­son tul­kit­see uu­del­leen klas­sik­ko­teos­taan Tyttö ni­meltä Ni­ki­ta, jo­ka tässä saa Fast & Fu­rious -kä­sit­te­lyn. tu­lok­se­na on räväkkä, ko­mea ja is­kevä, mut­ta ei ai­van us­kot­ta­va elo­ku­va. Vir­heettömäs­ti tyy­li­tel­ty elo­ku­va sor­tuu us­ko­mat­to­mal­ta tun­tu­viin yli­lyön­tei­hin pik­ku­tytön vetäessä par­kour-tyy­liin pa­koon ta­kaa-a­ja­jiaan, lif­ta­tes­sa vie­raan maan hal­ki setänsä luok­se ja sedän opet­taes­sa tap­pa­jan fi­lo­so­fiaa ka­dun­kul­mas­sa — eikä us­kot­ta­vuut­ta edistä myöskään korp­pu­pai­kaan su­jah­ta­va SIM-kort­ti tai kän­nykkä­ka­me­ral­la ote­tun ku­van räjähtävä te­ho­kaan. Nämä ovat pie­niä esi­merk­kejä, mut­ta näistä muo­dos­tu­va ko­ko­nai­suus on kuin yk­si pitkä roo­li­pe­li­ses­sio il­man minkään­lai­sia to­del­li­suu­den aset­ta­mia ra­joit­tei­ta. Po­ke­ri­naa­ma on hy­vin pe­rus­lu­ke­mil­la, mut­ta yk­si­tyis­koh­dat eivät kestä tar­kas­te­lua. Kun tästä kui­ten­kin pää­see yli voi rul­laa­vis­ta ta­pah­tu­mis­ta ja silmä­kar­kis­ta naut­tia. Tem­po to­sin hi­das­te­lee pai­koin va­ka­vam­man­kin elo­ku­van edestä, mut­ta su­van­not ovat sil­ti ly­hyitä.