Har­va ny­kypäivän draa­ma erot­tuu toi­ses­taan. Tun­tuu kuin kaik­ki dra­ma­tur­gian kei­not oli­si käy­tet­ty ja ryöstö­vil­jel­ty kuin sa­mas­ta sab­luu­nas­ta. Ei Pal­jas­ta­vat mer­kinnät ole sinänsä kum­mem­pi ker­toes­saan opet­ta­jat­ta­ren (Ca­te Blanc­hett) ja 15-vuo­tiaan po­jan sek­si­suh­teen pal­jas­tu­mi­ses­ta, jo­ka saa brit­tiläi­sen kel­tai­sen leh­distön hur­mok­sen par­taal­le. Elo­ku­va erot­tuu eduk­seen lo­pul­ta sen ta­kia, että se ku­vaa elä­keikää lä­hes­tyvän nai­mat­to­man ystävän (Ju­dy Dench) kie­rou­tu­nees­ta elämästä. Päivä­kir­ja­mer­kintöjä käy­tetään tai­ten, ja rat­kai­su käyttää ker­to­janääntä on ker­ran­kin pe­rus­tel­tua. Iäkkäi­den les­bo­jen ku­vauk­set ovat vä­hissä.

T­ril­le­ri­no­mai­suu­des­ta huo­li­mat­ta oh­jaa­ja Ric­hard Ey­re pys­tyy luo­maan us­kot­ta­van luon­ne­ku­vauk­sen. Jenk­kioh­jaa­ja oli­si vie­nyt hah­mon hir­viömäi­syy­den ää­rim­mil­leen, kun rea­lis­ti näyttää ar­mot­ta­mal­la ta­val­la mistä lo­pul­ta on kai­kes­ta ky­sy­mys. Ih­mi­sen tar­vet­ta saa­da lä­hei­syyttä ja ar­vos­ta­vaa huo­mio­ta pa­ri­suh­tees­sa. Mui­ta­kin tee­mo­ja si­ro­tel­laan so­pi­vas­ti: ikäe­ro avio­lii­tos­sa, kou­lu­lai­tos brit­tien luok­kayh­teis­kun­nan yti­messä ja tei­ni-ikäis­ten hen­ki­nen jul­muus.