Kii­na­lai­nen jää­kar­hu­seik­kai­lu lei­poo yh­teen aar­teen­metsäs­tystä sekä Ot­soa ja so­pu­lei­ta. Lup­sak­ka, mut­ta lu­vat­to­man kli­sei­nen epi­so­di am­men­taa ja­den­hoh­toi­ses­ta mys­tii­kas­ta ja yhtä ki­mal­te­le­vas­ta lu­mes­ta ja jäästä ker­toak­seen ta­ri­nan an­ne­tun sa­nan pitä­mi­sestä.

O­te on ren­nos­ti eteenpäin as­kel­ta­va ja säi­lyk­keistä avat­tu­ja kli­seitä mait­ta­vas­ti ket­jut­ta­va. Vain Ot­son ja so­pu­lei­den mi­ni­seik­kai­lui­den mat­ki­mi­nen särähtää hie­man ne­ga­tii­vi­ses­ti silmään. Myös ta­ri­nan ope­tus­ta kau­li­taan kal­loon nyt hie­man ta­va­no­mais­ta ko­vaot­tei­sem­min, mut­ta ko­ko­nai­suus on sil­ti viih­dyttävän sol­ju­va.