Harva suomalainen on elänyt samaan tapaan DC- ja Marvel-sankareiden sävyttämää lapsuutta kuin yhdysvaltalaiset 1960-luvulla syntyneet.
Harva suomalainen on elänyt samaan tapaan DC- ja Marvel-sankareiden sävyttämää lapsuutta kuin yhdysvaltalaiset 1960-luvulla syntyneet. Siksi ennakkoasenteet DC:n tuntemattomimpien hahmojen elokuvaversioihin voivat tulpata halun ottaa vastaan sen, mitä tuleman pitää. Arrow tekee poikkeuksen.
Teoriassa tämän ei pitäisi olla mahdollista. Sankari on miljonäärin orpo poika, joka jatkaa julkisuudessa hulivilielämää, vaikka päämotiivina on huiskia pitkin suurkaupungin katuja Robin Hoodin asussa. Kaupunkilaisia kuppaavat gagsterit ja poliitikot kohtaavat kohtalonsa, kun sankari ampuu kuolettavan tarkasti nuoliaan.
Käytännössä tämä toimii siksi, että hahmot ovat sympaattisia ja toiminnan motiivi on oikeutettu, mutta harvinainen. Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus on perin verevä eetos supersankarille. Jaksot saavat myös tavallaan Lost-tyylistä mystisyyttä, kun päähenkilö palaa takaumissa salaperäiselle saarelle, missä hänen kykynsä saivat alkunsa. Irvailu superrikkaiden elämälle on myös verevää. Mutta ei tämä aivan niin hyvä olisi, että neljä tähteä ansaitsisi. Kokonaisuus jättää ainakin minut hieman kylmäksi.
Laadukas kuva ja ääniraita. Neljä levyä. Ekstroissa sarjakuvan ja toimintakohtauksen vertailua, 49 min. dokumentit, 18 min. poistettuja kohtauksia ja 2 min. hupiotoksia. (PS)