G­rag­gyn saa­rel­la eris­tyk­sissä seu­ra­kun­ta­toi­min­taa yllä­pitävä Isä Ted apu­rei­neen on viih­dyttä­nyt eri­tyi­semmän huu­mo­rin ystä­viä yli val­ta­kun­nan­ra­jo­jen 1990-lu­vun puo­livä­listä as­ti. Lä­hes fa­naat­ti­ses­ti sar­jaan suh­tau­tu­via on kerään­ty­nyt mo­nis­ta te­le­vi­sion­ku­lut­ta­jien ikä­ryh­mistä.

Ir­lan­ti­lai­sel­le syrjä­seu­dul­le vir­ka­vir­hei­den vuok­si sul­je­tut kir­kon­mie­het eivät pää­se vai­kut­ta­maan ka­to­li­seen maail­maan liial­ti, vähässä­kin on jo hal­lit­se­mis­ta. Kol­men pa­pin kom­muu­nia pyö­rittävä Isä Ted pyr­kii pitämään jon­kin­lais­ta mo­raa­lia yllä pe­rus­taen lo­pul­ta poik­keuk­set­ta val­hei­siin. Jär­ki pyö­rii päässä sar­jan ede­tessä vä­he­neväs­ti. Yk­sin­ker­tai­nen Isä Dou­gal hö­linöi­neen pi­laa Te­din juo­net jär­jestään. Al­ko­ho­li­soi­tu­nut Isä Jack kes­kit­tyy lä­hinnä mu­ri­naan ja äk­ki­pi­kai­siin ruu­miin­liik­kei­siin. Avus­ta­jan­sa, rou­va Doy­le, tar­joi­lee teetä vä­ki­sin ja kri­ti­soi her­ra­seu­raa vä­himmästä­kin.

Ä­lytön dia­lo­gi, kum­mal­li­set hah­mot, fan­ta­sia­no­mai­nen eris­tet­ty at­mosfää­ri. Poik­keuk­sel­lis­ta tv-ko­me­diaa vaa­ti­vat har­mit­te­le­vat jak­so­jen vä­hyyttä. Kuu­si jak­soa kah­del­le le­vyl­le jaet­tu­na.