”He was a man called Max”.
”He was a man called Max”. Ei enää, vaan ”My name is Max”.
George Miller palasi apokalyptisen toimintaelokuvan mullistaneeseen trilogiaansa tarjoamalla jotain uutta. Mitä uutta se sitten on?
Ainakin sitä, että ensimmäistä kertaa laskin vapaahtoisesti ja omakohtaisesta halusta enkä ulkoisesta paineesta johtuen äänenvoimakkuutta. Elokuvan ensimmäinen puoli tuntia on sellaista tykitystä, että se aiheuttaa sydämeen rytmihäiriöitä. Onneksi tämä ei ollut 3D-versioinen levy (sellainenkin on myynnissä), sillä kokemus oli jo muutenkin tarpeeksi fysiikkaa rasittava. Ihme kyllä, kirjoitan tämän myönteisenä kommenttina.
Juonesta ei tässä yhteydessä tarvitse mainita mitään. Kaikkein tärkeintä on se, että koko kaksintuntinen mennään sata lasissa ja sekin mailimittarilla. Silti kyseinen toiminta on vanhan ajan käsityöläisilmeen säilyttävää. Salamaleikkaukset ovat pannassa, ja katsoja ymmärtää koko ajan, mikä ja miksi kulkee pisteestä A pisteeseen B.
Ei tämä mitään päätöntä rymistelyä ole. Toiminnan katveessa ilmennetään ihmeen paljon filosofisia ja psykologisia, yleisinhimillisiä ajatuksia ja tunteita. Elokuvan voi kokea allegorisena kuvauksena nykypäivän kapitalismin sairaista piirteistä tai jopa Euroopan kohdanneesta pakolaisongelmasta. Tämä kaikki tietysti viritettynä äärimilleen.
Samalla elokuvan sävy on feministinen hyvin terveellä tavalla. Naisia ei alisteta ylistämällä, vaan tekijät ovat ymmärtäneet asian, joka on tosi villissä luonnossa ja sivistyksen pintasilausta raaputtamalla näkyvissä myös ihmiselossa: naiset ovat eläväisen luonnon kovimpia puolustajia, kun miehen osa on enenevässä määrin siirtynyt haaveiluun, joka vain parhaimmassa tapauksessa näkyy määrätietoisena luovuutena.
Näin käy Maxillekin. Hän haihtuu omaan eksistentiaaliseen yksinäisyyteensä romanttisena sankarina Hugo Prattin Corto Maltesen tapaan. Jos ei tee lapsia tai auta muuten laumaansa, on hyödytön luonnon armottomassa kiertokulussa. Sankaritöiden jälkeen on väistyttävä. Kotirintamalle palatessaan hän olisi vain rasite.
Referenssitason kuva ja ääniraita kattavat kovimmatkin odotukset. Tämä on ensimmäinen kolmiulotteiseen äänimaailmaan pystyvä Atmos-levy, jota olen hypistellyt. Vahvistimeni ei Atmosta tue eikä katossa ole kaiuttumia, mutta kyllä levyn perinteinenkin ääniraita teki vaikutuksen. Ekstroihin on tallennettu 92 min. dokumentit ja kolme poistettua kohtausta (4 min.). (PS)