Mor­gan Spur­loc­kin ko­hu­do­ku­ment­ti “­ros­ka­ruoas­ta”, Su­per Si­ze Me, saa­puu teat­te­rei­hin Mc­Do­nald’­sin juh­lies­sa 20 vuot­taan Suo­mes­sa. Sa­maan ai­kaan vies­ti­met ker­to­vat tut­ki­muk­sis­ta, joi­den mu­kaan meillä­kin lii­ka­li­ha­vuus yleis­tyy kai­kis­sa ikä­luo­kis­sa hä­lyttävää vauh­tia.

Yh­dys­val­tain omaan ase­maan maail­man ”­li­ha­vim­pa­na kan­sa­kun­ta­na” Spur­lock löytää se­li­tyk­sen pi­ka­ruoas­ta, jo­ka työn­tyy kaik­kial­le, kou­lu­ja ja sai­raa­loi­ta myö­ten. Su­per Si­ze Me (”­su­per­ko­koi­nen minä”) vah­vis­taa mie­li­ku­vaa ame­rik­ka­lai­sis­ta ham­pu­ri­lais­ten ja rans­ka­lais­ten (”f­ree­dom fries”) suur­ku­lut­ta­ji­na ja sen nuo­ri­sos­ta co­kis­ta jo­ka ate­rial­la kit­taa­vi­na pul­lu­koi­na.

Mc­Do­nald’s va­li­koi­tui Spur­loc­kin tut­ki­mus­koh­teek­si, kos­ka sen ase­ma on kil­pai­li­joi­ta Piz­za Hu­tia, Ta­co Bel­liä ja Wen­dy’­siä van­kem­pi. Op­pi-isänsä Mic­hael Moo­ren ta­voin Spur­lock pistää it­sensä pe­liin. Do­ku­men­tin­te­kijä ryh­tyy ve­gaa­ni­tyttöystävänsä va­roi­tuk­sis­ta huo­li­mat­ta ”mäkkä­ri­diee­til­le” ja syö pi­ka­ruo­kia kol­me ate­riaa päivässä, kuu­kau­den ajan.

Elämänsä kun­nos­sa ole­vas­ta kol­mi­kymp­pi­sestä mie­hestä tu­lee ko­keen ai­ka­na vä­sy­nyt, ha­lu­ton soh­va­pe­ru­na, jon­ka vi­rii­liy­dessä­kin on tyttö­ka­ve­rin mu­kaan toi­vo­mis­ta. Spur­loc­kin pai­no lisään­tyy neljässä vii­kos­sa yk­si­tois­ta ki­loa ko­les­te­ro­liar­vo­jen ja ras­vap­ro­sen­tin ko­ho­tes­sa huo­les­tut­ta­vas­ti. Mak­sa osoit­taa lääkä­rin­lau­sun­non mu­kaan sa­mo­ja oi­rei­ta kuin al­ko­ho­lin suur­ku­lut­ta­jal­la.

Epä­ter­veel­li­nen noi­dan­kehä

S­pur­lock on sym­paat­ti­nen kes­kus­hen­kilö, jon­ka yh­den mie­hen so­taa on kiin­nos­ta­vaa seu­ra­ta. Koe­ka­nii­ni­ku­vien vä­liin do­ku­ment­ti si­joit­taa asian­tun­ti­ja­lau­sun­to­ja ja hel­lyttävän ko­ti­ku­toi­sia te­hos­tei­ta. Koo­mi­set kaa­viot ha­vain­nol­lis­ta­vat asiaa ja tyrmäy­sis­ku­na näy­tetään vat­sa­lau­kun pie­nen­nys­leik­kaus, jo­ta säestää 2001: Ava­ruus­seik­kai­lus­ta tut­tu mah­ti­pon­ti­nen tee­ma­mu­siik­ki. Tyy­li­tel­lyt vä­li­ku­vat Ro­nald Mc­Do­nald-pel­lestä al­ka­vat näyttää ker­ta ker­ral­ta pa­haen­tei­sem­miltä.

Vaik­ka Mc­Do­nald’­sin tie­dot­ta­ja lak­kaa vas­taa­mas­ta do­ku­men­ta­ris­tin pu­he­lui­hin, Su­per Si­ze Me ei maa­laa pi­ka­ruo­ka­ket­jua – toi­sin kuin Moo­re Bus­hia – kai­ken pa­han juu­rek­si. Syyt ovat sy­vemmällä. Ai­ka­pom­mia, jo­ka vi­ra­no­mais­ten mu­kaan te­kee lii­ka­li­ha­vuu­des­ta pa­hem­man tap­pa­jan kuin tu­pak­ka, ovat ros­ka­ruoan ohel­la väsäämässä myös kou­lu­lai­tos, jo­ka tar­joaa ala-as­te­lai­sil­le vain yh­den lii­kun­ta­tun­nin vii­kos­sa ja lou­nas­vaih­toeh­to­na rans­ka­lai­sia, co­laa ja suk­laa­pa­tu­koi­ta.

T­raa­gi­sin­ta on do­ku­men­tin mu­kaan se, että lii­ka­li­ha­vuu­den, ku­ten tu­pa­koin­nin­kin, hai­toil­le oli­si pal­jon tehtä­vissä, jos tah­toa löy­tyi­si. Ra­vin­to­teol­li­suu­den lob­baa­jat pitävät kui­ten­kin huo­len, et­tei nii­den toi­min­ta­mah­dol­li­suuk­sia säätä­viä la­ke­ja pääs­tetä lä­pi. Ku­vaa­vaa on, että teol­li­suusjär­jestön pu­he­mie­hen lip­sah­dus ka­me­ran edessä mak­saa hä­nen paik­kan­sa. Ei oli­si pitä­nyt jul­ki­ses­ti myöntää edes sitä, että ra­vit­se­mu­sa­la on ”o­sa on­gel­maa”.

Muu­ta­kin vä­litöntä vai­ku­tus­ta fil­millä näyttäi­si ol­leen. Jo­ku­nen viik­ko en­si-il­lan jäl­keen Mc­Do­nald’s pois­ti lis­toil­taan su­per­koon ”­su­per si­ze” –­ka­lo­ri­pom­mit. Yh­tiö ei myönnä, että Spur­loc­kin elo­ku­val­la oli­si te­ke­mistä asian kans­sa.

Suo­men Mäkkä­rin tuo­re tar­jous­ku­pon­ki­vih­ko nos­taa an­nos­vaih­toeh­to­jen rin­nal­le ku­via liik­ku­vis­ta, ul­koi­le­vis­ta nuo­ris­ta. In­fo­teks­ti ker­too, että mo­net Mc­Do­nald’s-ra­vin­to­lat tu­ke­vat paik­ka­kun­tan­sa lii­kun­ta­mah­dol­li­suuk­sia. Ol­la­ko osa on­gel­maa vai osa rat­kai­sua? Suo­mes­sa ”­su­per si­ze” –an­nok­sia ei ole Mc­Do­nald’­sin va­li­koi­mis­sa ol­lut. (HB)