En­simmäistä kah­ta elo­ku­vaa täh­dittä­nyt ka­ra­te­no­vii­si Mic­hael Du­di­koff vaih­det­tiin la­jia oi­keas­ti har­ras­ta­nee­seen Da­vid Brad­ley­hyn, mut­ta juo­ni pää­tet­tiin pitää ku­ta­kuin­kin sa­ma­na kuin en­simmäi­sessä jat­ko-o­sas­sa.

Uu­den nin­jan esit­te­ly hoi­tuu viu­hak­kaas­ti al­ku­teks­tien ai­ka­na ja koo­mi­sen hih­hu­loin­nin vauh­tiin päästään tur­hia ai­kai­le­mat­ta, mut­ta yllättäen vaih­to­mies sel­viää sekä näyt­te­le­mi­sestä että tais­te­lu­koh­tauk­sis­ta pal­jon hei­kom­min kuin Du­di­koff. Me­no on to­ki edel­leen hu­pai­saa, mut­ta aiem­pien osien poi­ka­mai­nen ener­gi­syys on vaih­tu­nut kan­keaan kaa­va­mai­suu­teen.

E­lo­ku­va on jul­kais­tu Suo­mes­sa osa­na "A­me­ri­can Nin­ja — The Ul­ti­ma­te Col­lec­tion" -bok­sia. K-18 -luo­ki­tus tun­tuu pe­rus­teet­to­mal­ta.