Val­ta­me­ri­pur­jeh­dus, he­vos­poo­lo ja au­tour­hei­lu ovat la­je­ja, jois­sa me­nes­tyäk­seen ja jo­pa niitä ylipäätään har­ras­taak­seen on syytä ol­la pääo­maa, mie­luum­min van­haa ra­haa ja vä­hintään ri­kas­tu­nut isä tai äi­ti. Kah­des­ta jäl­kimmäi­sestä la­jis­ta ei ko­vin hel­pol­la saa­da ai­kaan hu­ma­nis­tis­ta draa­maa, mut­ta pur­jeh­ti­jat tai­pu­vat fi­lo­so­foi­maan, sillä me­ri on kaik­kien elol­lis­ten al­ku­ko­ti.

Tur­ning Ti­de yh­distää maail­ma­nympä­ri­piur­jeh­dus­ki­san Etelä-Eu­roo­pas­sa rie­hu­vaan pa­ko­lai­son­gel­maan ja sii­hen kiin­teäs­ti liit­tyvään mu­ha­met­ti­lai­siin kohs­dus­tu­viin yleis­tyk­siin. Tämän se kui­ten­kin te­kee hy­vin hie­no­va­rai­ses­ti.

E­li jos pa­ko­lais­ky­sy­mys tai pur­jeh­dus kiin­nos­taa, tar­jol­la on mie­len­kiin­toi­nen elä­mys. Jos juo­ni­pal­jas­tuk­sia ei kai­paa, niin lu­ke­mi­nen kan­nat­taa lo­pet­taa tähän.

Rans­ka­lai­nen Yann Ker­ma­dec (Fançois Clu­zet) osal­lis­tuu pur­jeh­dus­ki­saan ja eh­tii jo en­nen Ka­na­rian saa­ria tehdä maail­ma­nennä­tyk­sen. Pian on­ni kään­tyy, kun perä­sin is­kee me­ri­ro­muun. Osaa kor­ja­tes­sa ve­ne saa jä­nik­sen, Rans­kaan sydän­leik­kauk­seen mie­livän mau­ri­ta­ni­lais­po­jan. Mat­ka muut­tuu kak­sin­pur­jeh­duk­sek­si, kun tur­val­lis­ta ta­paa jättää jä­nis mai­hin, ei tun­nu löy­tyvän. Ko­ko ki­sa uh­kaa mennä sääntö­rik­ko­muk­sen vuok­si huk­kaan.

A­se­tel­ma on mai­nio. Kip­pa­ri koh­taa ko­ko tun­nes­kaa­lan rai­vos­ta alis­tu­mi­seen, myötä­tun­nos­ta oi­kea­mie­li­syy­teen. Poi­ka taas on pai­koi­tel­len hy­vin ymmällään, vaik­ka osaa ai­ka hy­vin rans­kaa.

On­nek­si tätä ei teh­ty Yh­dys­val­lois­sa. Sen­ti­men­taa­li­nen lop­pu on to­teu­tet­tu tai­ten. Sa­mal­la tu­lee to­dis­te­tuk­si, kuin­ka jän­ni­tystä saa­daan ai­kaan il­man vä­ki­val­taa. Eikä tässä pal­jon ero­tiik­kaa­kaan ole. Myrs­kyn rai­vo –­la­ji­tyy­pin kli­seitä ei myöskään hyö­dyn­netä. Luul­ta­vas­ti elo­ku­va an­taa ai­ka rea­lis­ti­sen ku­van ko­vas­ta ur­hei­lu­la­jis­ta.