Ka­na­da­lai­nen Jon Mikl on kul­ke­nut mo­nil­la mit­ta­reil­la ka­deh­dit­ta­van elämän. 1970-lu­vun ke­hon­ra­ken­nus­mes­ta­ruuk­sis­ta mies työn­tyi san­ka­ri­roc­kin aal­lon kaut­ta B-e­lo­ku­vien päätäh­dek­si. Ryan Wi­sen oh­jaa­ma I Am Thor -do­ku­ment­ti esittää pe­rus­teel­li­ses­ti, kuin­ka li­has­kim­pus­ta kas­voi huu­mo­rintäy­tei­nen su­per­san­ka­ri Thor. Mas­ku­lii­ni­nen il­ma­pal­lon­pu­hal­ta­ja ja rau­ta­pal­kin­tai­vut­ta­ja esiin­tyi mo­nien rock­leh­tien kan­sis­sa, mut­tei kos­kaan saa­nut ai­kaan sitä hit­tisä­vel­lystä, jol­la oli­si tun­keu­tu­nut val­ta­vir­taan.

E­lo­ku­va nou­dat­taa vah­vaa kro­no­lo­giaa. 1970-80-lu­ku­jen puo­lit­tai­siin me­nes­tys­vuo­siin kai­pai­si pientä sy­ven­nystä, tois­ta näkö­kul­maa. Syy Tho­rin ti­pah­ta­mi­seen ykkös­ket­jun ul­ko­puo­lel­le an­sait­si­si tar­kem­paa ton­ki­mis­ta. 2000-lu­vun co­me­bac­kin raa­dol­li­suus, tois­tu­vat soit­ta­ja­vaih­dok­set, vä­kinäi­nen tuot­teis­ta­mi­nen, li­has­ten ka­toa­mi­nen sekä lu­kui­sat sai­rau­det näyttävät roc­ki­ko­nin hau­rau­den. Il­luu­sion yllä­pitä­mi­nen osoit­tau­tuu mah­dot­to­mak­si, eten­kin kun yleisö ei ole sank­ka­lu­kui­ses­ti vas­taa­not­ta­mas­sa. Ajoit­tain ää­neen nau­raes­saan luu­lee seu­raa­van­sa hy­vin teh­tyä mu­ka­ment­tia, sen ver­ran us­ko­ma­ton­ta hössö­tys pa­him­mil­laan on.

E­lo­ku­van päättävä ly­hyt kier­tue Suo­mes­sa ja Ruot­sis­sa pa­laut­taa yh­tyeen us­kon tuot­tee­seen­sa. Jo­pa lap­sel­li­sen suu­riin mit­ta­suh­tei­siin kas­va­vis­sa kom­men­teis­sa soit­ta­jat iloit­se­vat reh­dis­ti siitä kuin­ka jo­ku hu­ma­lai­nen skan­di­naa­vi ”­tu­lee muis­ta­maan heidät ai­na”. Viih­de­tai­tei­li­jan nar­sis­mia nau­hoi­te­taan tois­tu­vas­ti, on­nek­si var­sin sym­paat­ti­sel­la ta­val­la.

Rock­do­ku­ment­ti me­nes­ty­sor­kes­te­ris­ta on hel­pos­ti pelkkää gloo­riaa, on­gel­mat al­ko­ho­li-, huu­me-, ra­ha- tai nais­sek­to­ril­la har­voin kas­vat­ta­vat kat­so­jan sa­mais­tu­mis­pin­taa. Vä­hemmän me­nes­ty­neen yh­tyeen seu­raa­mi­nen on pi­ristävää vaih­te­lua, eten­kin camp-ar­von ol­les­sa jok­seen­kin kym­pissä.

I Am Thor syk­kii hyvää tah­toa ja mieltä. Mik­lin rak­kaus ja in­to­hi­mo ku­ta­kin elämän­vai­het­taan koh­taan heh­kuu val­ko­kan­kaal­ta. Vaik­ka jon­ki­nas­tei­nen pet­ty­mys kal­vaa, ja suu­ri lä­pi­lyön­ti viih­dea­lal­la on jää­nyt­kin saa­vut­ta­mat­ta, löy­tyy haas­tat­te­lui­den sisältä hui­ma määrä iloa ja on­nea. Lä­himmäis­ten haas­tat­te­lut muok­kaa­vat päätäh­destä to­del­li­sen kan­san­mie­hen, jo­ta suu­reel­li­sen rock­sir­kuk­sen päätäh­den ei välttämättä tar­vit­si­si ol­la.

Night Vi­sions –­fes­ti­vaa­li esittää elo­ku­van vielä kah­des­ti, per­jan­tain ja lauan­tain al­kuil­las­sa Ee­ri­kin­ka­dun Dub­rov­nik-ra­vin­to­las­sa. (VA)