Rans­ka­lai­sil­la on viehättävä ta­pa omia vie­rai­den kult­tuu­rien par­haat puo­let. Luul­ta­vas­ti se on ne­po­tis­mis­ta, na­tio­na­lis­mis­ta ja pro­tek­tio­nis­mis­ta kär­sivän kan­sa­kun­nan va­loi­sin puo­li.

Sar­ja­ku­vas­ta he ovat nos­ta­neet ja­lus­tal­le muun muas­sa ame­rik­ka­lai­sen Bur­ne Ho­gart­hin Tar­za­nin ja ita­lia­lai­sen Hu­go Prat­tin Cor­to Mal­te­sen. Mon­da­do­ri jul­kai­si klas­si­kon Una bal­la­ta de la ma­re sa­la­ton (1968), mut­ta vas­ta seu­raa­val­la vuo­si­kym­me­nellä A Suiv­re –­leh­den jul­kai­se­mat pitkät seik­kai­lut veivät lu­ki­joi­den sydä­men. Sa­maan ai­kaan Suo­mes­sa Non Stop –­leh­den toi­mit­ta­jat sai­vat nis­kaan­sa ryö­pyn en­nen kuin tai­tei­li­jan jing ja jang au­ke­ni: tai­teel­li­nen il­mai­su/­sel­keä lin­ja, su­ru­ton vä­rien käyttö/­mus­ta­val­koi­suus, ro­man­tiik­ka/­raa­dol­li­suus.

P­ratt kuu­luu eu­roop­pa­lai­sen fi­lo­so­fi­sen seik­kai­lun tai­ta­jiin siinä missä Jo­seph Con­rad ja Her­man Mel­vil­le.

A­ni­maa­tiok­si tämä vaa­ti­va ee­tos kään­tyi ih­meen hy­vin. Tai­de näyttää Prat­til­ta, eikä tee­mo­ja ole häi­vy­tet­ty ame­rik­ka­lai­seen ta­paan. Elo­ku­va pe­rus­tuu Prat­tin klas­sik­koon Cor­to Mal­te­se Si­pe­rias­sa, jon­ka Kus­tan­nus Oy Ja­la­va jul­kai­si 1980-lu­vul­la al­bu­mi­na.