A­lek­san­te­ri suu­ren ta­ri­na keh­dos­ta kuo­lin­vuo­teel­le kah­den tun­nin ee­pok­se­na. Ric­hard Bur­ton on mies it­se ja vaik­ka pe­ruk­ki näyttää luon­not­to­mal­ta ja mies 20 vuot­ta liian van­hal­ta roo­liin­sa, on in­ten­si­ti­teet­ti hyvä. Sa­man­lai­nen kes­ki­tien on­nis­tu­mi­nen lei­maa myös puit­tei­ta, jot­ka näyttävät hyvältä, mut­ta jäävät hoh­dok­kaim­pien Hol­lywood-s­pek­taak­ke­lei­den lois­tos­ta.

E­lo­ku­vaa on kri­ti­soi­tu jun­naa­vas­ta ker­ron­nas­ta, mut­ta vaik­ka tah­ti on­kin pe­rin rau­hal­li­nen on ky­seessä viih­dyttävä ja suo­ra­vii­vai­nen ku­vi­tus kaik­kien tun­te­man mie­hen elämäl­le. Pal­jon to­ki jää puut­tu­maan mie­hen ta­ri­nas­ta, ja enemmän oli­si tähän­kin kes­toon mah­tu­nut, mut­ta mikä­li ai­he kiin­nos­taa on tämä hyvä yh­teen­ve­to.