Pa­ha­mai­nei­sen E.R. Bur­roughs-sar­jan huo­noim­pia. Se pa­nee ma­naa­maan, mik­sei ny­ky­tek­nii­kal­la, jos Tol­kie­nit­kin pys­tytään siirtämään sel­lu­loi­dil­le, ei ole ymmär­ret­ty elo­ku­va­ta 1900-lu­vun al­ku­puo­len tär­keimmän pulp-kir­jai­li­jan hie­noim­pia oi­val­luk­sia.

Kir­jan mu­kai­nen Tar­zan (Talt­tu­ma­ton, Kau­hea Tar­zan ja T. ja Pik­kuvä­ki ai­na­kin), ko­ko John Car­te­rin Mars-sar­ja ja mik­sei Maan uu­me­nis­sa -sar­jan Da­vid In­nes oli­si­vat hie­no­ja, vik­to­riaa­nis­ten ar­vo­jen seik­kai­li­joi­ta.

Tämä­kin Ami­cus-yh­tiön ai­koi­naan "va­ka­vas­ti" otet­ta­va ERB:n kol­man­nen kir­jan poh­jal­ta teh­ty seik­kai­lu in­nos­taa ka­ve­ri­po­ru­koi­ta, mut­ta vain camp-ar­voil­taan. Nuk­ke­hir­viot ovat mel­kein kuin Mup­pet Show's­ta.