Yli 10 700 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Kino

Veijarit

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 2010Kesto: 101 minuuttia
Julkaisija: Nordisk Film 
  
 
Ikäraja:
(13)
Kielletty alle 12-vuotiailta. Ennen vuoden 2012 ikäraja­merkintä­uudistusta tämän julkaisun ikäraja oli 13 vuotta.
VET: 73315  

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Nordisk Film) ellei toisin mainita.

Elokuva

Ai­koi­naan Le­vy­raa­dis­sa an­net­tiin yk­si pis­te ”sähköl­le”.

Ai­koi­naan Le­vy­raa­dis­sa an­net­tiin yk­si pis­te ”sähköl­le”. Se se­li­tyk­senä yh­den täh­den Vei­ja­reil­le, vuo­den 2010 vii­mei­sel­le ko­ti­mai­sel­le, jo­ka saa­vu­tuk­se­na kil­pai­lee 2000-lu­vun huo­noim­man suo­mi­fil­min tit­te­listä.
Jos jo­tain po­si­tii­vis­ta ha­luaa sa­noa, niin Mik­ko Lep­pi­lam­pi näyt­te­lee mul­ke­ro­hah­mo Sa­kua pe­lot­to­mas­ti, täy­sin vail­la tur­va­verk­koa. Eipä sil­ti, että sitä löy­tyi­sikään oh­jaa­ja Lau­ri Nurk­sen ja kä­si­kir­joit­ta­ja Kat­ri Man­ni­sen – leh­distöe­sit­teen mu­kai­ses­ti ”­tai­teel­li­ses­ti vas­tuul­lis­ten te­kijöi­den” – kei­no­va­ras­tos­ta.
Ant­ti Luu­sua­nie­mi voi ol­la ihan hyvä näyt­te­lijä, mut­ta Ässänä hän näyt­te­lee enimmäk­seen pal­jas­ta ta­ka­puol­taan. Eikä tätä pidä kä­sittää elo­ku­van an­siok­si. Pih­la Vii­ta­la esiin­tyy pys­typäin, mut­ta on ihan liian fik­su ja kau­nis tämmöi­seen ta­ri­naan.
Ässä ja Sa­ku ovat toi­sen­sa an­sain­nei­ta so­vi­nis­ti­por­sai­ta, jot­ka bi­lettävät 24/7, ka­pa­kas­ta ja nai­ses­ta toi­seen. Är­syttä­vyy­dessä kil­pai­le­vien ja yh­teen lii­maan­tu­nei­den kes­ken­kas­vuis­ten kol­me­kymp­pis­ten ka­ve­ruu­teen tu­lee ryp­py, kun Ässä ”­ra­kas­tuu” ja muut­tuu kul­tan­sa kans­sa ku­te­vak­si ko­ti­hii­rek­si. Sa­ku rauk­ka­par­ka­ruk­ka­nen jää ihan it­sek­seen.
Kuin in­hi­mil­li­syy­tensä me­nettä­nyt psy­ko­paat­ti, Sa­ku is­kee kii­laa Ässän uu­teen suh­tee­seen viek­kau­del­la ja vää­ryy­dellä. Ky­seessä on kui­ten­kin Bron­son Clu­bin tuot­ta­ma ja vir­voi­tus­juo­ma­teh­taan spons­saa­ma ”­hyvän mie­len” lef­fa. Sik­si lo­pus­sa deus ex mac­hi­na eli ju­ma­la il­mes­tyy ko­nees­ta – tässä ta­pauk­ses­sa il­ma­pal­lo­ryppäästä – ja rat­kai­see sietämättö­mien ve­ny­tys­ten ja va­nu­tus­ten jäl­keen kai­ken par­hain päin.
Lo­li­ta-tik­ka­rei­ta
Man­ni­sen ta­ri­nas­sa ei ole juo­niai­nek­sia edes puo­len tun­nin lyhä­riin. Nurk­sen oh­jaus on yhtä sot­kua. Ju­tun maail­man­ku­va on el­taan­tu­nut ja ”o­pe­tus” it­sestään selvä. Ir­rot­te­le­maan py­ritään ko­val­la me­nol­la, vii­nal­la ja nai­sil­la sekä tunk­kai­sel­la, vaan ei va­hin­gos­sa­kaan eroot­ti­sel­la, sek­sillä. Na­va­na­lus­huu­mo­rik­si­kin tämä vei­ja­roin­ti alit­taa kaik­ki ri­mat. Hap­py en­dissä sit­ten te­ko­pyhäs­ti kau­his­tel­laan mois­ta jor­mai­lua ja yri­tetään sekä syödä että säästää ko­ko pan­nu­kak­ku. Sitä en­nen san­ka­rit pää­sevät pät­kimään toi­siaan sa­do­ma­so­kis­ti­sis­sa ve­ri­kek­ke­reissä.
Kaik­ki fil­min nai­set kor­va­mer­kitään naik­ko­sik­si ku­vaan lätkäis­tyillä ni­mi­la­puil­la. Nämä mir­vat, vil­mat, ri­tat ja mi­rat ovat Lo­li­ta-tik­ka­rei­neen käypää saa­lis­ta, pu­hu­mat­ta­kaan Che­ry­listä, jo­ta mie­het koh­te­le­vat ok­set­ta­vas­ti. Kes­kenään Sa­ku ja Ässä läp­syt­te­levät toi­siaan pyl­lyil­le, mut­ta ho­moil­le tie­tys­ti nau­re­taan. Kaik­ki tren­dibrän­distä poik­kea­va­han on has­sua, niin li­ha­vat kuin suo­men­ruot­sa­lai­set, nör­tit, goo­tit ja ta­vik­set.
Vas­ten­mie­listä il­mettä täy­dentää Nurk­sen ja Man­ni­sen kon­ser­va­tii­vi­nen kä­si­tys tai­tees­ta yöl­li­siä per­for­mans­se­ja puu­haa­van is­ku­ryhmän häröi­lynä. Te­kijöi­den mie­li­ku­vis­sa bo­hee­mielämä on kee­koi­le­vaa un­derg­roun­dia. Ja on­han se roh­keaa näyttää suu­te­le­via nai­sia val­ko­kan­kaal­la vuon­na 2010. Sik­si kai koh­taus tois­te­taan?
Te­hos­tei­na Vei­ja­reis­sa käy­tetään kai­ta­fil­miä, tie­tois­kua, pysäy­tys­ku­vaa ja ta­ri­nan raa­mit­ta­vaa yk­sin­pu­he­lua. Mu­ka­na on kaik­ki, mitä idea­pa­la­ve­reis­sa mie­leen on pälkähtä­nyt vä­littämättä kum­mem­min, so­pii­ko mikään yh­teen.
Hen­ri Blom­berg ku­va­si ko­meas­ti Sau­nan ja Ja­de­so­tu­rin, mut­ta Vei­ja­reis­sa tu­lee ru­maa jäl­keä, kun la­vas­tus on sitä sun tätä. Sut­tui­nen vi­deo­ku­va­mai­suus ei ai­na­kaan si­lot­te­le räi­keää vai­ku­tel­maa, eikä lat­tea va­lo­tus tyttö­jen meik­kejä ja lin­nun­pelät­ti­kam­pauk­sia.
Jos olen saa­nut elo­ku­van kuu­los­ta­maan räväkältä, vai­ku­tel­ma on ta­ha­ton. Fil­mi­vuo­den pah­nan­poh­jim­mai­se­na Vei­ja­rit on al­keel­li­nen te­ke­le, jos­sa puo­li­tois­ta mil­joo­naa va­luu huk­kaan. Te­kijöi­den mai­nos­ta­maa ystä­vyys­ku­vauk­sen sydä­mel­li­syyttä ei löy­dy ha­ke­mal­la­kaan. Vei­ja­rit on elo­ku­val­li­nen ympä­ristö­ri­kos. (HB)
07/01/2011

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy