”­Muut­tuu­ko ih­mi­nen, ja mi­hin suun­taan.” Lai­naus ei ole elo­ku­vas­ta, mut­ta van­ha is­kelmä­teks­ti is­key­tyy ta­jun­taan kor­va­ma­to­na. Ky­se on kui­ten­kin ma­don­reiästä, toi­sin sa­noen va­ka­va­hen­ki­sestä, fi­lo­so­fi­ses­ta ja iso­ja in­ves­toin­te­ja vaa­ti­nees­ta scien­ce fic­tio­nis­ta.

Lähtö­koh­ta on kuin kii­lu­silmä­ke­pu­lai­sen märästä unes­ta, jo­ka muut­tuu pai­na­jai­sek­si. Tie­teel­li­set ja his­to­rial­li­sen to­tuu­det on ky­see­na­lais­tet­tu maa­pal­lon pik­ku­hil­jaa kuol­les­sa nälkään. Maan­vil­je­lys on syrjäyttä­nyt so­ta­teol­li­suu­den yh­teis­kun­tien agen­doil­la. Ava­ruus­lentäjä, jo­ka on käy­nyt il­ma­kehässä muu­ten­kin kuin si­mu­laat­to­ris­sa, saa tehtävän joh­dat­taa ih­mis­kun­ta pe­las­tuk­seen toi­ses­ta ga­lak­sis­ta, jon­ne päästään ava­ruu­den ma­don­reiästä.

La­ji­tyyp­piin on taas luot­ta­mi­nen, sillä In­ters­tel­lar pys­tyy ker­to­maan oman­lai­sen­sa rat­kai­sun­sa ih­mis­kun­nan ke­hi­tyk­sel­le ja ul­koa­va­ruu­den olen­to­jen ai­heut­ta­mil­le yli­luon­nol­li­sil­le ko­ke­muk­sil­le. Se ta­val­laan myös ker­too, mistä Stan­ley Kub­ric­kin 2001: Ava­ruus­seik­kai­lus­sa oi­keas­taan oli ky­se.

Si­vu­po­luil­le ei juu­ri hy­pitä. Isän ja las­ten vä­li­nen rak­kaus ku­va­taan hie­nos­ti, eikä ro­man­tii­kanköynnöstä ole ympät­ty ta­ri­nan­juu­reen. Oi­keas­taan mikään tässä ei juu­ri­kaan häi­rit­se kuin Matt­hew Mc­Co­naug­heyl­le True De­tec­ti­ve –­sar­jas­ta pääl­le jää­nyt ny­kivä etelä­val­tioi­den ele­kie­li.

Ha­mil­to­nin kel­lo­teh­das saa hie­noa mai­nos­ta pi­lot­ti­kel­lon ja Kha­ki-k­ro­non kaut­ta. Kel­loil­la on eli­mel­li­nen osa elo­ku­vaa. Ko­vin kau­kaa haet­tua tämä ei ole, sillä juu­ri Ha­mil­to­nin tas­ku­kel­lo oli ai­koi­naan pääo­sas­sa 1800-lu­vun yh­dys­val­ta­lai­sen rau­ta­tie­lai­tok­sen toi­min­nas­sa.

Yk­si­tyis­koh­tia riittää. Yk­si on tie­to­ko­ne, jon­ka fyy­si­nen olo­muo­to on jo­tain uut­ta. Ni­mi on kui­ten­kin Tars, mikä tie­tys­ti viit­taa Ed­gar Ri­ce Bur­rough­sin le­gen­daa­ri­siin Mars-kir­joi­hin. Ch­ris­top­her No­la­nia aiem­min kun­niaa täl­le pu­nai­sen pla­nee­ran vih­reäl­le mie­hel­le to­sin an­toi suo­ma­lai­nen elo­ku­vaoh­jaa­ja Aar­ne Saas­ta­moi­nen, jo­ka muut­ti su­ku­ni­mensä Tar­kak­sek­si jo vuon­na 1947.