Kaik­kien ai­ko­jen isänpäiväe­lo­ku­va, DAD, heittää Bon­din kan­sainvä­lis­ten ti­mant­ti­roh­mu­jen perään. Poh­jois-Ko­reas­ta Kuu­baan ja Is­lan­tiin lyk­kivä ta­ri­na on vet­reä ker­ron­ta nyt jo kli­seek­si muo­dos­tu­nees­ta pe­rus­kaa­vas­ta, jos­sa yk­sinäi­nen va­koo­ja kär­sii kaik­ki vaa­rat mat­kal­laan pi­laa­maan pa­hik­sen bi­leet. Epi­so­di on kui­ten­kin ener­gi­nen ja su­la­va siinä mää­rin, että toi­min­ta ten­hoaa mu­kaan­sa hy­vin.

Pa­rem­pi­han tämä­kin on kuin muis­ti­ku­va ker­toi, jo­ten oi­keas­taan seik­kai­lun pää­see nyt nä­kemään uu­del­leen tuo­rein sil­min. Elo­ku­van ni­mi tuot­ti te­kijöil­le vai­vaa vii­me­het­kiin as­ti, ja jos ni­mi on­kin 007-e­lo­ku­vien pitkässä sar­jas­sa pe­rin mitään­sa­no­ma­ton on se kui­ten­kin re­hel­li­nen slo­ga­ni kuo­le­mat­to­mal­le agen­til­le. Myös ta­ri­na on nyt ko­mi­tea­työnä syn­ty­nyt soit­to­lis­ta odo­te­tuis­ta pa­la­sis­ta, mut­ta kei­tos on hyvä.