Yli 10 700 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Kino

Australia

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 2008Kesto: 168 minuuttia
Julkaisija: FS Film 
  
 
Ikäraja:
(13)
Kielletty alle 12-vuotiailta. Ennen vuoden 2012 ikäraja­merkintä­uudistusta tämän julkaisun ikäraja oli 13 vuotta.
VET: 208129  

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (FS Film) ellei toisin mainita.

Elokuva

Aust­ra­lia on en­nak­ko­mai­net­taan pa­rem­pi suu­ren tyy­lin viih­de-e­lo­ku­va.

Aust­ra­lia on en­nak­ko­mai­net­taan pa­rem­pi suu­ren tyy­lin viih­de-e­lo­ku­va. Ni­co­le Kid­man ja Hugh Jack­man täyttävät isot pää­roo­lit van­git­se­vas­ti ja pah­vi­ku­vik­si piir­ret­tyjä kon­nia näyt­te­levät Aust­ra­lian fil­mi­maail­man par­haat voi­mat. Oh­jaa­ja Luhr­mann on myös teh­nyt oi­kean va­lin­nan vi­sioi­den­sa to­teut­ta­mi­sek­si: nai­se­lo­ku­vaa­jia ei vieläkään usein tu­le vas­taan ja Man­dy Wal­ker­kin te­kee lois­ta­vaa jäl­keä Aust­ra­lian kuu­mis­sa, val­ko­heh­kui­sis­sa mai­se­mis­sa.
Luhr­man­nin elo­ku­vis­sa ei ole yhtään va­ka­vas­ti otet­ta­vaa het­keä. Sil­loin­kin, kun hän kä­sit­te­lee so­taa, riis­toa tai kuo­le­maa, ku­ten nyt, oh­jaa­ja-kä­si­kir­joit­ta­ja kaih­taa rea­lis­mia ja löytää rat­kai­sut ro­mant­ti­sen fan­ta­sian ja seik­kai­lun kei­noin. Tämä ei ole moi­te, sillä oh­jaa­ja on lah­ja­kas es­ka­pis­ti­sen viih­teen te­kijä. Hä­nen en­simmäi­nen elo­ku­van­sa, tans­si­fil­mi St­rict­ly Ball­room – Kiel­le­tyt as­ke­leet (1992), on yhä hä­nen terä­vin ja on­nis­tu­nein työnsä. Seu­ran­neet Ro­meo + Ju­lia ja Mou­lin Rou­ge! oli­vat van­ho­jen ai­hei­den sä­kenöi­viä päi­vi­tyk­siä, ohue­no­hut­ta elo­ku­vai­lua, jo­ka kui­ten­kin tuot­ti suur­ta iloa silmäl­le ja kor­val­le.
Kun Oli­ver Sto­ne ehät­ti en­simmäi­senä te­kemään Co­lin Far­rel­lin kans­sa ka­tast­ro­fie­lo­ku­van Alek­san­te­ri Suu­res­ta, jou­tui Luhr­mann hau­taa­maan Leo­nar­do Di­Cap­rion kans­sa val­mis­te­le­man­sa kil­pai­le­van ver­sion ja et­simään jo­tain uut­ta ja isoa ai­het­ta.
Aust­ra­lias­sa se löy­tyi. 168 mi­nuut­ti­seen ta­ri­naan oh­jaa­ja sisäl­lyttää man­te­reen ris­ti­rii­to­jen re­pimän his­to­rian al­ku­peräi­sa­suk­kail­le teh­tyi­ne vää­ryyk­si­neen, mut­ta myös maan lois­tok­kaan luon­non ja elin­voi­man eri­kois­laa­dun. Kaik­ki ro­mant­ti­ses­sa, hat­ta­ran­ke­vyessä ja ku­vi­tel­miin kää­ri­tyssä lah­ja­pa­ke­tis­sa.
Kid­man esittää les­kek­si jää­nyttä brit­tiä La­dy Ash­leytä, jo­ka yrittää saa­da pe­rimänsä kar­ja­ti­lan Fa­raway Down­sin pys­tyyn alen­nus­ti­las­taan. Hugh Jack­ma­nin näyt­te­lemän Dro­ve­rik­si kut­su­tun kar­ja­na­ja­jan kans­sa hän pistää kam­poi­hin kar­ja­mo­no­po­lia ta­voit­te­le­van King Car­neyn ja hä­nen kä­ty­riensä val­taus­pyr­ki­myk­sil­le.
Aust­ra­lian al­kuo­sa ku­vaa suur­ta kar­ja­na­joa Da­rwi­nin kau­pun­kiin. Koh­tauk­sis­sa nä­kyy kai­ku­ja John For­din ja Howard Hawk­sin draa­maa ja ko­me­diaa se­koit­ta­nei­den wes­ter­nien ka­pak­ka­tap­pe­luis­ta ja cow­boy­ta­ri­nois­ta. Lop­pu­puo­li hui­pen­tuu san­ka­rien koh­ta­loi­hin so­dan ja­lois­sa, kun Ja­pa­nin kei­sa­rin il­ma­voi­mat hyökkäävät 1942 Da­rwi­niin suu­rem­mal­la voi­mal­la kuin edel­lis­vuon­na Pearl Har­bo­riin.
Län­ne­ne­lo­ku­vat tuo mie­leen myös val­kois­ten on­gel­mal­li­nen suh­de Aust­ra­lian al­ku­peräis­kan­saan. Nul­lah on 13-vuo­tias val­koi­sen ja abo­ri­gi­naa­lin jäl­keläi­nen, jon­ka La­dy Ash­ley pe­las­taa lail­lis­te­tul­ta ra­sis­mil­ta kir­kon kas­va­tus­lai­tok­ses­ta. Ki­peä­kin ti­lan­ne rat­kais­taan op­ti­mis­ti­ses­sa seik­kai­lu­hen­gessä. Sydä­met su­lat­ta­va Bran­don Wal­ters edus­taa Luhr­man­nil­le Hol­lywoo­din kul­ta-ai­ko­jen ek­soot­tis­ta Sa­bua, jo­ka val­loit­ti kat­so­jat Kip­lin­gin Vii­dak­ko­kir­jas­ta teh­dyssä fil­missä 30-lu­vul­la. Tähän elo­ku­va viit­taa ni­mittämällä yh­den hah­mois­ta Kip­lin­gik­si ja vieläpä jär­jestämällä lop­puun Dis­neyn ver­sion tyy­li­sen ih­me­pe­las­tuk­sen.
Kid­man loh­dut­taa Nul­la­hia lau­la­mal­la täl­le Ih­me­maa Ozin tee­ma­lau­lun (aa­sin­sil­ta­na sii­hen, että Aust­ra­lian slan­gi­ni­mi­tys­kin on ly­hyes­ti ”Oz”). Kyy­ne­leh­tivästä koh­tauk­ses­ta tu­lee haus­ka, kos­ka ”­Po­mo­rou­va” muis­taa sa­nat vain epämääräi­ses­ti. Har­mi kyllä, klas­sik­kosä­vel on si­joi­tet­tu ta­ri­naan kes­kei­ses­ti. Se on liian tut­tu ja tuo mie­leen hie­nom­man fil­mi­sa­dun, jon­ka rin­nal­la suu­re­lo­ku­va Aust­ra­lia pie­ne­nee kää­piök­si.
Luhr­mann käyttää lau­lua koo­di­na ku­ten Hitch­coc­kin Mies jo­ka tie­si lii­kaa. Mut­ta siinä tar­jot­tiin sentään kat­so­jil­le ai­van uu­si is­kelmä Que Se­ra Se­ra. Aust­ra­lia oli­si voi­nut vaik­ka­pa ani­maa­tion Wall-E mal­liin käyttää mu­siik­ki­viit­teenä vä­hemmän ku­lu­nut­ta klas­sik­koa kuin Sa­teen­kaa­ren tuol­la puo­len.
Te­kijöi­den ideat eivät riitä ko­ko pitkää kes­toa. Lop­pu­hui­pen­nus, jos­sa abo­poi­ka jou­tuu vaa­raan ker­ta kiel­lon pääl­le ja kon­nil­le soi­vat koh­ta­lon kel­lot, on tort­tua tor­tul­le ja selvä hätä­rat­kai­su. Sil­ti Luhr­man­nil­le voi nos­taa hat­tua yrit­te­liäi­syy­destä ja muo­don hal­lin­nas­ta: Aust­ra­lia ei pitkäs­tytä.
D­ro­ve­rin oi­kea­na kä­tenä nähdään Da­vid Ngoom­bu­jar­ra, jos­ta kä­si­kir­joi­tus on vaa­ras­sa tehdä naii­vin ja uh­rat­ta­van sym­bo­lin, ”­hyvän in­tiaa­nin”. Sen si­jaan ve­te­raa­ninäyt­te­lijä Da­vid Gul­pi­li­lin ar­vok­kuut­ta isoisä King Geor­ge­na ei mikään him­mennä. Hä­nen esi­mer­kistään ta­ri­naan tu­lee abo­ri­gi­naa­lien pe­rin­tei­siä kä­si­tyk­siä maail­man luo­mi­ses­ta ”u­niai­ka­na” ja suun­nis­ta­mi­ses­ta erä­mais­sa ”­lau­lu­lin­jo­jen” mu­kaan. Nul­lah ha­luaa päästä myös ”­kul­ke­maan”, mies­ten it­senäis­ty­mis­riit­tiin kuu­lu­val­le vael­luk­sel­le, jo­ta Ni­co­las Roeg kä­sit­te­li 28:s­sa fil­missä esiin­ty­neen Gul­pi­li­lin tär­keässä en­sie­lo­ku­vas­sa Wal­ka­bout (1971).
Tuo Roe­gin teos oli­si­kin syytä nähdä Luhr­man­nin mauk­kaan viih­de­his­to­rii­kin rin­nal­la. Suo­si­tel­ta­via aust­ra­lia­lai­sia ovat myös Pe­ter Wei­rin Hu­vi­ret­ki hirt­to­pai­kal­le, Vii­mei­nen aal­to ja Gal­li­po­li, Phi­lip­pe Mo­ran Mad Dog Mor­gan ja ro­tu­sor­toon pu­reu­tu­vat Phil­lip Noy­cen Va­ras­te­tut lap­set sekä Fred Sc­he­pi­sin vä­kevä Jim­mie Blacks­mit­hin lau­lu. (HB)
16/02/2009

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy