K­lik­kaus­jour­na­lis­mi hou­kut­taa vää­rillä lu­pauk­sil­la, mut­ta lop­pu­jen lo­puk­si spa­get­tiwes­ter­nit osaa­vat hui­ja­ta pa­rem­min. Kun ju­lis­tees­sa on ni­mi Fram­co Ne­ro ja teks­ti "Man, pri­de and ven­gean­ce With Djan­go Co­mes Death!", ei kai muu­ta joh­topäätöstä voi tehdä kuin että län­ne­se­lo­ku­va oli­si tar­jol­la. Ai­ka­lais­kat­so­jat lie­nevät ol­leet huu­li pyö­reänä, sillä elo­ku­va on ver­sio Pros­per Mé­riméen no­vel­lis­ta Car­men, jo­ka on pa­rem­min Bi­zet’n oop­pe­ra­na tun­net­tu.

To­ki par­ma­lais­ten nuo­ruu­de­nystä­vien (Ne­ro, Lui­gi ja Ca­mil­lo Baz­zo­ni sekä myö­hem­min ku­vaa­ja­le­gen­dak­si nous­sut Vit­to­rio Sto­ra­ro) te­kemä elo­ku­va on 1800-lu­vun Es­pan­jaan si­joi­tet­tu wes­tern kul­ta­ryöstöi­neen, veit­si­tais­te­lui­neen ja ta­kaa-a­joi­neen. Hu­vit­ta­vaa sil­ti on, että sa­mois­sa mai­se­mis­sa teh­tiin val­tao­sa oi­keis­ta ita­lia­lai­sis­ta län­ne­ne­lo­ku­vis­ta. Ikävä kyllä Car­men sol­juu pe­rin epä­ta­sai­ses­ti. Klaus Kins­ki pi­ristää me­lod­ra­maat­tis­ta me­noa, mut­ta vain hie­man.

D­jan­goon tämä lii­tet­tiin tuo­tan­toa ra­hoit­ta­nei­den sak­sa­lais­ten tun­ne­tun Djan­go-in­toi­lun vuok­si. Jos Fran­co Ne­ro näyt­te­li ita­lia­lai­ses­sa elo­ku­vas­sa hat­tu päässä, luul­ta­vas­ti it­se elo­ku­va­teat­te­ri­no­mis­ta­ja oli­si lii­man­nut Djan­go-lisäyk­sen ju­lis­tee­seen­sa.