Quen­tin Ta­ran­ti­nol­la oli ka­ve­rien­sa kans­sa ta­pa­na kut­sua so­tae­lo­ku­van ala­la­jia ”­kun­dit so­das­sa ja kei­kal­la” Ing­lo­rious Bas­tar­dik­si vuo­den 1978 En­zo Cas­tel­la­rin elo­ku­van mu­kaan. Ei siis Ro­bert Ald­ric­hin Dir­ty Do­ze­nin mu­kaan.

It­se al­ku­peräi­nen elo­ku­va, jo­ka in­noit­ti Ta­ran­ti­non myö­hem­min oh­jaa­maan oman ver­sion­sa Kun­niat­to­mat pas­kiai­set, on camp­tyy­liin teh­ty suo­ra­vii­vai­nen ja pai­koin haus­ka ry­mis­te­ly. Jos pitää lentä­vistä so­ti­lais­ta, tässä heitä nä­kee enemmän kuin kork­ka­ri­leh­den 1970-lu­vun vuo­si­ker­ras­sa.

Ta­ran­ti­non ylis­tyk­sestä huo­li­mat­ta Fran­co Ne­ron täh­dittämä spa­get­tiwes­tern Keo­ma (1976) jää edel­leen Cas­tel­la­rin par­haak­si elo­ku­vak­si.