Berg­ma­nin kreik­ka­lai­sis­ta draa­mois­ta vai­kut­tei­ta saa­nut kos­to­ta­ri­na maus­te­taan sha­kes­pea­re­lai­sin yr­tein. Jo Seit­semäs si­net­ti osoit­ti Berg­ma­nin ky­vyt kes­kia­jan ku­vaa­ja­na. Maa­lat­tia ja avo­tu­li tun­tu­vat fyy­si­sen to­del­li­sil­ta ele­men­teiltä. Toi­saal­ta puh­taan pa­huu­den on­gel­mat – tai hem­mo­tel­tu­jen ka­ka­roi­den kee­koi­lut ja van­hem­pien omis­tus­ha­lu — eivät rii­pu ai­ka­kau­des­ta. Elo­ku­va vai­kut­ti vah­vas­ti myös kau­hu­gen­reen. Wes Cra­ven siir­si ta­pe­tun tyttä­ren ja va­hin­gos­sa pal­jas­tu­vien te­kijöi­den ta­ri­nan ny­kyai­kaan Last Hou­se on the Left- teok­ses­saan. Mie­len­kiin­toi­nen yk­si­tyis­koh­ta: en­nen kos­toaan Max von Sy­dow kyl­pee vih­dan kans­sa. Näin Ruot­sis­sa­kin en­nen mui­noin, enää ei tätä kult­tuu­ria ole. Voit­ti ul­ko­mai­sen elo­ku­van Os­ca­rin.

Laa­du­kas mus­ta­val­ko­ku­va, vain muu­ta­mas­sa otok­ses­sa nä­kyy selvää ra­kei­suut­ta. Sel­keä ää­ni­rai­ta. Le­vyl­le ei ole tal­len­net­tu ekst­ro­ja.