Me­nes­tyvä newyor­ki­lai­nen ark­ki­teh­ti (C­har­les Bron­son) me­nettää per­heensä ko­ko kau­pun­kia pii­naa­vien vä­ki­val­lan­te­ko­jen aal­los­sa. Ko­ko kau­pun­gin alis­tut­tua vä­hin elein vä­ki­val­lan ar­ki­suu­teen päättää mies tehdä jo­ta­kin asial­le. Oman kä­den oi­keus läh­tee tässä suk­ka­laa­ti­kos­ta ja pää­tyy pien­ka­lii­pe­ri­seen oi­keu­den ja­ka­mi­seen.

Neljään jat­ko-o­saan joh­ta­nut vä­ki­val­tajännä­ri on elo­ku­va, jo­ka on help­po tuo­mi­ta hal­pa­na vä­ki­val­ta­viih­teenä. Sitä­kin tämä on, mut­ta en­simmäi­sen Ram­bon lail­la elo­ku­val­la tun­tuu myös ole­van sa­no­man­sa. Char­les Bron­son on vii­leänä vii­li­pyt­tynä ja hil­li­tys­ti kei­ka­roi­va­na san­ka­ri­na mies pai­kal­laan ruo­ti­maan vää­ryy­den no­peu­tet­tua ja yliam­pu­vaa hy­vi­tystä. Tai mitä sitä nyt ruo­ti­maan — Bron­so­nin tyy­li on an­taa te­ko­jen pu­hua puo­les­taan ja ti­lan nii­den ympä­rillä lisätä mer­ki­tyk­sensä. On­ko mies tässä san­ka­ri vai an­ti­san­ka­ri jää kat­so­jan pää­tettäväk­si, mut­ta lähtö­koh­dat ovat in­hi­mil­li­sen luon­te­vat ja lop­pu­tu­le­ma niin mo­ni­ja­koi­nen että kau­pun­gin val­taa­pitävät­kin ha­lua­vat lykätä päänsä­ryn muil­le.

Saa­gan kat­so­mi­nen kan­nat­taa oi­keas­taan jättää tähän osaan.