Ju­les Ver­nen klas­si­kon kääntö­puo­lek­si aset­tu­va tie­teis­sa­tu ker­too maa­pal­lon uu­me­nis­sa elävästä ih­mis­kun­nas­ta, jo­ka pa­kon edessä ha­keu­tuu ta­kai­sin koh­ti pin­taa. Viih­dyttävän len­no­kas ta­ri­na ja vir­keäs­ti pens­selöi­ty maail­ma ve­toa­vat vai­vat­ta, eivätkä tun­nu ko­pioil­ta mistään aiem­min näh­dystä.

Ni­mekkäästä näyt­te­lijä­kaar­tis­ta huo­li­mat­ta elo­ku­va flop­pa­si lip­pu­luu­kul­la. Flo­pis­ta huo­li­mat­ta ky­seessä on jän­nittävä, omin­ta­kei­nen ja nuor­ten­kir­jo­jen ta­paan viih­dyttävä seik­kai­lu, jo­ka vieläpä ker­too elo­ku­van mit­tai­sen ta­ri­nan sor­tu­mat­ta ai­nai­seen jat­ko-o­sien pe­taa­mi­seen. Sil­ti täy­sin ei voi vält­tyä aja­tuk­sel­ta, että ase­tel­mas­ta ja miljööstä oli­si voi­nut saa­da enemmän­kin ir­ti. Hyvä kui­ten­kin näin­kin.

E­lo­ku­va pe­rus­tuu Jean­ne DuP­raun sa­man­ni­mi­seen ro­maa­niin (2003).