Ka­na­da­lai­nen The Si­len­cer voi­si ol­la hyvä elo­ku­va, jos tuo­tan­to­pa­nok­sia oli­si löy­ty­nyt etelä­naa­pu­rei­den mal­liin. Palk­ka­mur­haa­jia, la­vas­tuk­sia, so­lut­tau­tu­mi­sia, po­li­tiik­kaa ja riittäväs­ti auk­ko­ja kä­si­kir­joi­tuk­ses­sa – siinä on jo enemmän ta­kei­ta laa­dul­le kun suu­rim­mas­sa osas­sa toi­min­tae­lo­ku­vis­ta. Myös yleis­ko­ne Mic­hael Du­di­koff pääo­sas­sa on tällä ker­taa mai­nio, niin us­ko­mat­to­mal­ta kuin se kuu­los­taa­kin.

Ku­va on to­del­la vaa­lea, jon­ka vuok­si mus­ta ei ole lä­helläkään mus­taa. Tark­kuus on kes­ki­ta­soa. Ää­ni­rai­ta on kes­ki­ta­soa selväs­ti hei­kom­pi, eri­tyi­ses­ti bas­son jy­mis­tessä voi­mak­kaas­ti päällä. Ykkös­koo­dia­lueel­la tästä on ole­mas­sa wi­desc­reen -le­vy, R2 -le­vyssä jää jon­kin ver­ran ku­va­pin­ta-a­laa peit­toon. Bo­nus­ma­te­riaa­lia ei ole. (VA)