Yli 10 800 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Kino

Zahara ja Urga

Elokuva

Ka­ra­mel­li­po­jan kat­se Rin­ne­kan­kaan do­ku­men­tis­sa jää muis­tiin yh­tenä elo­ku­va­tai­teen unoh­tu­mat­to­mis­ta fil­mi­sil­mistä.

Ka­ra­mel­li­po­jan kat­se Rin­ne­kan­kaan do­ku­men­tis­sa jää muis­tiin yh­tenä elo­ku­va­tai­teen unoh­tu­mat­to­mis­ta fil­mi­sil­mistä. Toi­ses­sa ku­vas­sa brit­ti­ku­vaa­ja Powel­lin asu­mus Es­pan­jan Za­ha­ras­sa.
Jo­ta­kin pa­haa ta­pah­tui Frank Lloyd Wrigh­til­le vuon­na 1914. Sen muis­tan, että syypää oli ark­ki­teh­din mus­ta pal­ve­li­ja. Tämän traa­gi­sen sat­tu­man opin ai­koi­naan te­le­vi­sion do­ku­men­tis­ta. Sik­si ark­ki­teh­tuu­rin suu­ren ni­men hen­kilö­his­to­ria – Si­mon & Gar­fun­ke­lin hä­nel­le omis­ta­man lau­lun lisäk­si – pai­nui mie­lee­ni pa­rem­min kuin ame­rik­ka­lais­mes­ta­rin työt, jot­ka mi­nun on goog­lat­ta­va nä­ky­vil­le in­ter­ne­tistä.
B­rit­ti­va­lo­ku­vaa­ja And­rew Powell (1880-1954) hal­vaan­tuu al­kua­su­kas­pal­ve­li­jan heittämästä keihäästä Rax Rin­ne­kan­kaan Za­ha­ra & Ur­ga –­do­ku­men­tis­sa. Tra­ge­dia tuo en­nen tun­te­mat­to­man maail­man­mat­kaa­jan lä­hel­le kat­so­jaa ja lisää Rin­ne­kan­kaan ar­kis­to­jen pi­mey­destä fil­minsä va­loon pe­las­ta­miin Powel­lin van­hoi­hin ku­viin uu­den, in­hi­mil­li­sen muis­ti­ker­rok­sen.
En kui­ten­kaan ole us­kal­ta­nut goog­la­ta lisä­tie­to­ja esil­le Powel­lis­ta, sillä elo­ku­van näh­tyä­ni en ole ihan var­ma, on­ko häntä ol­lut ole­mas­sa. En myöskään tiedä, on­ko to­del­li­nen sekään suo­ma­lai­nen va­lo­ku­vaa­ja, jo­ka do­ku­men­taa­rin kou­lu­ku­vis­sa ko­vas­ti muis­tut­taa mul­ti­me­dia­tai­tei­li­ja Rin­ne­kan­gas­ta it­seään.
Silmä­nis­ku­ja kat­so­jal­le
Ber­lii­nin et­no­fil­mi­juh­lil­la ja Mont­rea­lin FI­FA-tai­de-e­lo­ku­va­fes­ti­vaa­leil­la pal­kin­to­ja ja kun­nia­mai­nin­to­ja kerän­nyt Za­ha­ra & Ur­ga ker­too Pek­ka Mi­lo­nof­fin ää­nellä ke­hi­tys­ta­ri­nan po­jas­ta mie­hek­si ja tai­tei­li­jak­si. Kun in­va­li­di­soi­tu­nut Powell vii­mei­sinä vuo­si­naan Es­pan­jan Za­ha­ras­sa te­ki pyörä­tuo­lis­sa sisäistä mat­kaan­sa va­loon, tu­le­va suo­ma­lai­nen vir­ka­ve­li et­sii­kin va­loa ul­koapäin.
Fil­min kes­kus­hen­kilö ei ole op­pi­nut pu­hu­maan en­nen kym­mentä ikä­vuot­taan. Mie­lessään lap­si kar­kaa mui­den huo­maa­mat­ta koi­vi­kon reu­nus­ta­man nii­tyn kes­kel­le va­lohä­myi­seen maail­maan, jos­ta löytää tur­vaa ja on­nel­li­suut­ta. Sieltä poi­ka löytää myös ää­nensä.
Kun opet­ta­ja pyytää va­paaeh­tois­ta Ka­ra­mel­li­po­jak­si (e­lo­ku­vas­sa käy­tet­tiin pa­rem­paa il­mai­sua, mut­ta kat­so­jan muis­ti on ra­jal­li­nen) va­lis­ta­maan ma­kei­sen vaa­rois­ta luo­kal­le, poi­ka viit­taa, sug­ge­roi it­sensä va­lohä­myyn ja al­kaa saar­na­ta.
Kou­lu­poi­ka on puet­tu pah­vis­ta ja pa­pe­ris­ta muo­toil­tuun ka­ra­mel­lia­suun. Ase­tel­man ir­vok­kuut­ta ei ai­na­kaan vä­hennä va­lo­ku­van ti­lan alt­ta­ri­mai­suus: Ka­ra­mel­li­po­jan ta­ka­na ko­hoaa ris­tin­puu. Tai­tei­li­jan ikä­to­ve­ri­na­kaan en mo­nen kä­sittämättömän kou­lu­ri­tuaa­lin ja pai­na­jai­sen jou­kos­ta löydä ihan vas­taa­vaa muis­toa. Ka­ra­mel­li­poi­ka on sur­rea­lis­ti­nen nä­ky, jo­ka herättää le­vot­to­muut­ta Pe­ter Broo­kin Kärpäs­ten her­ran (1963) kas­veis­ta imp­ro­vi­soi­tu­jen naa­mioi­den tai Tek­sa­sin moot­to­ri­sa­ha­mur­hien (1974) nah­ka­mas­kin ta­paan. Pah­vi­nen silmän­reikä ver­tau­tuu mo­niin unoh­tu­mat­to­miin fil­mi­sil­miin Lan­gin Ni­be­lun­gin lau­lus­ta (1924) ja Buñue­lin ja Da­lin An­da­lu­sia­lai­ses­ta koi­ras­ta (1929) Powel­lin & Press­bur­ge­rin Bag­da­din var­kaa­seen (1940) ja Hitch­coc­kin Psy­koon (1960).
Rin­ne­kan­kaan kä­si­tys do­ku­men­tis­ta on ri­kas ja ra­ja­ton. Za­ha­ra & Ur­ga sisältää va­lo­ku­via, ar­kis­to­fil­miä ja mat­ka­ker­to­mus­ta, joi­ta yh­dis­tellään mil­loin dia­sar­ja­mai­sin, mil­loin is­kevän elo­ku­val­li­sin siir­ty­min. Ren­lun­din mu­seon näyt­te­lyn yh­tey­dessä on mai­nit­tu Tar­kovs­kin elo­ku­va Pei­li (1975), mut­ta yhtä hy­vin Rin­ne­kan­kaan omin­ta­kei­sen fil­mies­seen kum­mi­na voi­si ol­la kat­so­jal­le silmää is­kevä Or­son Wel­le­sin V – niin kuin vää­rennös (1974).
I­ha­na va­lo
Vah­va ta­ri­na hy­vin ker­rot­tu­na voi ol­la myös tai­de­do­ku­men­tin valt­ti. Suo­ma­lai­sen ja brit­tiläi­sen ku­vaa­jan sym­bioo­si on ehkä vain ju­tus­te­lua, tai­de­leik­kiä, mut­ta leik­ki­tai­det­ta se ei kui­ten­kaan ole. ”Ih­mi­nen unoh­taa, va­lo­ku­va muis­taa”, ker­ro­taan Powel­lin sa­no­neen. Rin­ne­kan­kaan do­ku­ment­ti ot­taa myös kan­taa.
Powel­lin fil­mio­tok­sis­ta ja va­lo­ku­vis­ta voi pää­tellä, kuin­ka län­si­mai­den vau­raus pe­rus­tuu mus­tien riis­tol­le. Bas­kien epä­toi­voi­nen it­senäi­syys­kamp­pai­lu nähdään jat­kee­na Fran­con Es­pan­jan sisäl­lis­so­dan ai­kai­sil­le pom­mi­tuk­sil­le. Ylei­nen ja yk­si­tyi­nen näkö­kul­ma se­koit­tu­vat, kun Guer­ni­ca-kylt­ti rau­niois­sa tuo­kin mie­leen Pi­cas­son maa­lauk­sen, jo­ta Mad­ri­din Rei­na So­fia –­mu­seos­sa olen it­se­kin ihas­tel­lut. (E­sa Riip­pa ker­toi ava­jai­sis­sa, että myös Rin­ne­kan­kaan töitä on Rei­na So­fias­sa näh­ty Pi­cas­son rin­nal­la.) Tau­lu kyllä muis­te­taan, mut­ta kuin­ka mo­ni tietää sitä kat­soes­saan, että jo en­nen Guer­ni­caa Fran­co hyökkä­si si­vii­li­koh­tee­seen pom­mit­ta­mal­la maan ta­sal­le toi­sen bas­ki­kau­pun­gin, Du­ran­gon?
Tär­keimmäk­si Za­ha­ra & Ur­gas­sa nou­see va­lo. Ame­rik­ka­lai­seen Edward Hop­pe­riin vii­ta­ten käy selväk­si, että enemmän kuin tai­tei­li­jan si­vel­lin, va­lo­ku­vaa­jan silmä tai ark­ki­teh­din suun­ni­tel­mat, kaik­keen nä­kemääm­me vai­kut­taa va­lon hei­jas­tu­mi­nen. Pitkän ke­hi­tys­mat­kan jäl­keen ku­vaa­ja ker­too, mi­ten Venäjän nii­tyiltä brit­ti­pio­nee­rin jäl­jissä löy­det­ty lap­suu­den va­lo ei näytäkään enää sa­mal­ta. ”­Mikään ei ole muut­tu­nut, va­lo on vain hel­littä­nyt ot­teen­sa mi­nus­ta ja jat­ka­nut kes­kus­te­luaan mai­se­man kans­sa.”
E­lo­ku­van te­ko­ta­pa muis­tut­taa Rin­ne­kan­kaan Venäläi­nen pei­li –näyt­te­lyn va­lo­ku­vas­ta ni­meltä Toi­nen us­kon­to, jos­sa käy­tetään pers­pek­tii­vi­har­haa. Ku­vas­sa ole­van mie­hen saap­paat ovat etua­lal­la, mut­ta ylä­var­ta­lo jää pui­den ok­sien taa, puun, jon­ka run­ko ko­hoaa mai­se­man taus­tal­ta. Sa­mal­la ta­val­la kuin va­lo­ku­va hui­maa silmää, Za­ha­ran & Ur­gan ker­rok­sel­li­suus, sen hen­kilöi­den pei­lau­tu­mi­nen toi­siaan vas­ten, hou­kut­taa elo­ku­van kat­so­jan mieltä su­kel­ta­maan sisäl­le ker­to­muk­seen.
Kun ja jos Rin­ne­kan­kaan elo­ku­van do­ku­men­taa­ri­nen ote me­nettää ot­teen­sa yleisöstä pal­jas­tues­saan fik­tiok­si, voim­me ai­na kat­sel­la sitä uu­des­sa va­los­sa, kes­kus­te­le­mas­sa elo­ku­va­his­to­rian mui­den mi­nuu­des­ta ker­to­vien mat­ka­ker­to­mus­ten kans­sa. (HB)

Tekijät

Ohjaaja: Rax Rinnekangas
Tarina: Rax Rinnekangas
Kuvaus: Rax Rinnekangas
Musiikki: Timo Hietala

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 2005Kesto: minuuttia
Julkaisija: Pekka Hako, Neil Har 
  
    

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Pekka Hako, Neil Har) ellei toisin mainita.

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.

Kappas.

Nyt ei näemmä tärppejä löytynyt. Mitä jos tsekkaisit saman genren uusimpia elokuvia?

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy