Cap­co­min tie­to­ko­ne­pe­liin pe­rus­tu­vien elo­ku­vien sar­ja saa jat­koa tie­to­ko­nea­ni­maa­tion muo­dos­sa – mikä Mil­la Jo­vo­vic­hin täh­dittä­mien seik­kai­lu­jen jäl­keen edus­taa­kin sa­gal­le pa­luu­ta lä­hemmäs juu­riaan. Elo­ku­van tehtävä on kui­ten­kin enemmän­kin ku­roa kah­den vii­mei­simmän pe­lin vä­liä um­peen, kuin toi­mia it­senäi­senä seik­kai­lu­na.

Ma­ta­lis­ta odo­tuk­sis­ta huo­li­mat­ta elo­ku­va aloit­taa vah­vas­ti heittämällä san­ka­rit kes­kel­le kii­reistä len­to­kenttää, jos­ta tu­lee silmänräpäyk­sessä zom­bien hal­lit­se­ma rau­nio. Tun­nel­ma on­kin al­ku­jak­son ajan nap­paa­van tii­vis, mut­ta myö­hem­min jän­ni­te aut­ta­mat­ta tyssähtää de­ge­ne­roi­tu­nee­seen juo­neen, hölmöi­hin örk­kei­hin ja päättömään ör­veltä­mi­seen. Sil­ti tek­ni­senä tai­donnäyttönä elo­ku­va on mie­len­kiin­toi­nen, ja suh­tees­sa vaik­ka­pa ta­ka­vuo­sien Fi­nal Fan­ta­sy -e­lo­ku­vaan on selväs­ti taas otet­tu as­kel eteenpäin.