Työn ja pääo­man ris­ti­rii­ta on edel­leen ja ikui­ses­ti rat­kai­se­ma­ton. Sa­ma ti­lan­ne val­lit­si jo 1970-lu­vun alus­sa, jol­loin me­tal­li­teol­li­suu­den suh­dan­ne­vai­keu­det hei­jas­tui­vat ir­ti­sa­no­mi­siin. Pie­nellä paik­ka­kun­nal­la rei­lun 40 mie­hen pot­kut joh­ta­vat ää­rimmäi­siin toi­miin.

Jörn Don­ne­rin kii­rei­nen vuo­si­kym­me­nen al­ku tuot­ta­ja­na si­joit­tuu mie­len­kiin­toi­seen mur­ros­vai­hee­seen, kun työväestöstä huol­ta kan­ta­nut pat­ruu­na-ai­ka väis­tyi fuu­sioi­den ja ko­va­pin­tais­ten am­mat­ti­joh­ta­jien tieltä. Väestö jou­tui väistämättömään liik­kee­seen. Glo­ba­li­saa­tio ja kvar­taa­li­ta­lous oli­vat sa­no­ja, jois­ta ei vielä tie­det­ty.

Kä­teen jää ai­ka­moi­nen ajan­ku­va ja myös ai­ka hyvä ana­lyy­si am­mat­tio­sas­tois­ta, jois­sa mal­till­set de­ma­rit ja ret­telöin­tiä suo­si­vat kom­mu­nis­tit ve­tivät eri­lais­ta lin­jaa ja ha­jot­ti­vat jouk­ko­voi­maa.

E­lo­ku­van va­lo­voi­mai­sim­mat roo­lit luon­tu­vat par­hai­ten Rau­ta­ruu­kin le­gen­daa­ris­ta As­ser Siu­vat­tia muis­tut­ta­van kom­mu­nis­tin (Art­tu­ri Hai­ko­nen) ja RUK-kurs­sil­ta ko­vuut­taan kas­vat­ta­neen va­ra­toi­mi­tus­joh­ta­ja Pylvänäi­sen (Aar­ne Ha­ku­li­nen) vas­ta­poo­leil­ta, jot­ka edus­ti­vat ai­kan­sa yh­teis­kun­nal­lis­ta ää­ripäätä, Ny­kypäivänä vas­ta­pa­ri­na oli­si­vat ta­loa­val­taa­va vaih­toeh­to­mies ja Nal­le Wahl­roos. Maail­ma puut­tuu, vaik­ka on­gel­mat py­syvät, jos­kin osin lien­tyvät.