Ro­ger Cor­ma­nin Ter­ro­rin val­las­sa on kuu­lui­sa pa­ris­sa päivässä pykät­ty kengän­nau­ha­bud­je­tin elo­ku­va, jo­ka teh­tiin edel­li­sen pro­duk­tion pu­ret­ta­vis­sa la­vas­teis­sa. Ih­me kyllä Bo­ris Kar­loff suos­tui syök­sy­syn­nyttämään roo­lin­sa bal­tia­lai­se­na lin­nan­her­ra­na, jon­ka vai­mo ja tämän ra­kas­ta­ja oli­vat vuo­sia sit­ten kuol­leet hämä­rissä olo­suh­teis­sa.

Kä­si­kir­joi­tus­ta muo­kat­tiin ku­vaus­ten ai­ka­na, ja oh­jaa­ji­na toi­mi vi­ral­lis­ten kre­diit­tien lisäk­si lee­gio aloit­te­li­joi­ta, myö­hem­min ar­voon nos­tet­tu­ja au­teu­re­ja.

Lop­pu­tu­los ei tie­tenkään voi­nut ol­la ko­vin kor­kea­ta­soi­nen ja ta­sa­pai­noi­nen, mut­ta tun­nel­ma on koh­dal­laan. Jack Nic­hol­so­nin var­hai­nen roo­li Na­po­leo­nin jou­kois­ta ek­sy­nee­na up­see­ri­na toi­mii hä­kel­lyttävän hy­vin en­simmäi­sessä me­ren­ran­ta­koh­tauk­ses­sa, kun sa­la­peräi­nen nai­nen il­mes­tyy aal­lois­ta ja sa­la­peräi­nen lin­na luo goot­ti­lais­ta hä­myä.