New Me­xi­cos­sa asu­va per­he elää apaa­tian val­li­tes­sa. Per­heen poi­ka on kuol­lut Lä­hi-idässä. Kaik­ki tun­tuu muut­tu­van pa­rem­mak­si, kun vie­ras mies tu­lee ta­loon. Po­jan so­ta­ka­ve­ri pa­nee asiat kun­toon oli ky­se sit­ten kou­lu­kiu­saa­mi­ses­ta, isän ura­ke­hi­tyk­sestä tai pyyk­kien ri­pus­ta­mi­ses­ta. Pik­ku­kau­pun­gis­sa al­kaa kui­ten­kin ta­pah­tua kaik­kea muu­ta­kin.

T­he Guest osaa ke­hi­tellä tun­nel­maa su­ju­vas­ti ja pys­tyy am­men­ta­maan mo­ni­nai­sis­ta vai­kut­teis­taan sa­kean kei­tok­sen. Tun­nel­ma on kuin par­hais­sa Step­hen Kin­gin al­kupään ro­maa­neis­sa. Kat­so­jal­le tu­lee mon­ta ver­tai­lu­koh­taa mie­leen ai­na Fran­kens­tei­nin hir­viöstä Equa­li­zer-te­le­vi­sio­sar­jaan, Sha­neen ja Ter­mi­na­tor 2:een.

Kun on ai­ka aloit­taa toi­min­ta ja pal­jas­taa kor­tit, tun­nel­ma lässähtää. Ei kui­ten­kaan niin alas kuin yleensä, kun kat­so­jan odo­tuk­set on ki­ris­tet­ty kor­keal­le.

Näyt­te­lijät on­nis­tu­vat kaut­ta lin­jan ja pys­tyvät ka­ris­ta­maan kli­sei­set suo­ri­tuk­set. Myös in­die-mu­siik­ki toi­mii hy­vin tun­nel­man luo­ja­na.