Har­vem­pi ral­lie­lo­ku­va aloit­taa ku­vaa­mal­la ikään­tyvän, vas­ta­ha­koi­sen kus­kin (Paul New­man) uu­sio­per­heen on­nel­lis­ta elämää. Vielä har­vem­pi ral­lie­lo­ku­va pu­dot­tai­si vaih­det­ta san­ka­rin epäon­nis­tues­sa pu­he­lin­sek­sissä. Tämä ei ole­kaan tyy­pil­li­nen yk­si­so­lui­nen ral­li­viih­dy­ke, vaan ral­li­maail­maan si­joit­tu­va täy­si­ve­ri­nen, jos­kin enemmän kuin vähän On­nenpäivät-hen­ki­nen, draa­ma. Tar­jol­la on myös au­tent­tis­ta ma­te­riaa­lia vuo­den 1968 In­dy 500 -a­jois­ta.

Ta­ri­na ei ole suo­ra­nai­ses­ti oma­peräi­nen, mut­tei liioin täy­sin kli­seillä kylläs­tet­tykään. Ehkäpä syynä on jon­kin­lai­nen ei­lispäivän nyans­si, jo­ka saa tii­vein ot­tein ete­nevät ta­pah­tu­mat ja hil­li­tyn sa­nat­to­mas­ti ku­va­tut tun­teet vai­kut­ta­maan as­tet­ta us­kot­ta­vi­mil­ta. To­ki näyt­te­lijöi­den ka­li­be­ri ja en­si­luok­kai­nen tek­ni­nen to­teu­tus aut­ta­vat myös.