Kan­sal­li­sen muis­tin mer­ki­tys on li­ki ka­don­nut. On ai­ka vai­kea ker­toa ny­kypäivän nuo­ril­le, kuin­ka esi­mer­kik­si kaik­ki 1960-lu­vun en­simmäi­sellä puo­lis­kol­la syn­ty­neet nä­kivät MTV:n jän­ni­tys­sar­jan Soit­to­ra­sia.

Yh­tenäis­kult­tuu­ris­sa tämä oli mah­dol­lis­ta. Var­sin­kin en­simmäi­sen jak­son cliff­han­ger-lo­pe­tus, jos­sa mur­ha­mie­hen kas­vot il­mes­tyvät saa­ris­to­laismö­kin ik­ku­naan ja koh­ta ovi repäistään au­ki, jäi mo­nen mie­leen.

Nyt­tem­min tämän kat­soo haus­ka­na ajan­ku­va­na. Pää­hen­kilö (Es­ko Roi­ne) sa­noo aja­van­sa 20 mi­nuu­tis­sa Vii­kistä Kaup­pa­to­ril­le. Var­maan man­ne­van­tei­nen Saab 99 eh­ti, mut­ta en­nen kaik­kea sik­si, että lii­ken­nettä oli vielä 40 vuot­ta sit­ten pal­jon ny­kyistä vä­hemmän. Muu­ta­kin ajan­ku­vaa voi ihail­la: jär­kyttä­viä pu­li­son­ke­ja ja mat­ka­ta­va­ran vä­hyyttä.

Oh­jaa­ja Is­mo Sa­ja­kor­pi vih­jai­see miel­ty­myk­sistään kir­joil­la. Ai­na­kin Sa­po-sar­jan Chand­ler, Hel­mistä on vain har­mia, ja Pa­pa He­min­gwayn elämän­ker­ta.

Le­vyä myydään erik­seen. Sen saa myös yh­teis­lai­tok­ses­ta, jo­hon sisäl­tyvät myös Pai­na­jai­nen (1988) ja Mer­kit­ty (1984). Ki­vi­kas­vois­ta ja Aree­na-teat­te­ris­sa tun­net­tu Sa­ja­kor­pi oli­si voi­nut tehdä näitä enemmän­kin.