Työl­leen omis­tau­tu­nut ve­te­raa­ni­viu­lis­ti me­nettää paik­kan­sa Pa­rii­sin oop­pe­ras­sa, mut­ta jää nurk­kiin kum­mit­te­le­maan suo­jel­lak­seen ihai­le­maan­sa nuor­ta sop­raa­noa. Muu­tos kum­mi­tuk­sek­si poh­jus­te­taan us­kot­ta­vas­ti, mut­ta kiin­ty­mys sop­raa­noon jää hie­man kli­seen as­teel­le kun­nes ekst­rat sel­ventävät taus­ta­te­kijöitä. Teat­raa­li­sen viih­dyttävät hah­mot, jois­ta eten­kin kil­pa­ko­si­jat tuo­vat mu­kaan ri­pauk­sen ko­miik­kaa. Elo­ku­van mu­siik­ki­pi­toi­suus yllättää, vaik­ka ai­he­pii­ri to­ki an­taa odot­taa esi­tyk­sen tai pa­ri. Kak­sin­ker­tai­nen Os­car-voit­ta­ja ja Uni­ver­sa­lin Mons­te­rit-bok­sin ai­noa vä­rie­lo­ku­va.

Kor­kea­ta­soi­nen ku­va on ikäi­sek­seen kii­tettävän tark­ka, le­vol­li­nen ja vä­reiltään puh­das. Pie­nempää ros­kaa ja naar­mu­ja to­ki esiin­tyy tuon tuos­ta, mut­ta ei häi­riök­si as­ti. Ää­ni­rai­ta on sel­keä ja miel­lyttävän eloi­sa, eikä minkään­lais­ta re­mix-ver­sio­ta jää kai­paa­maan. Suo­mek­si teks­ti­te­tyissä ekst­rois­sa Scott Mac­Quee­nin juon­ta­ma do­ku­ment­ti eri fil­ma­ti­soin­neis­ta (51 min.), Mac­Quee­nin kom­ment­ti­rai­ta, trai­le­ri ja ku­va­gal­le­ria. (IJ)