Mes­ta­rin vä­li­työ, mut­ta tur­han par­jat­tu. Me­lod­ra­maat­ti­nen, kyllä. Pitkähkö­kin. Ai­he kui­ten­kin pei­laa her­kul­li­ses­ti Chap­li­nin omaa elämää: suur­työt oli­vat jää­neet taak­se. Yleisö oli kääntä­nyt selkänsä, ja an­tia­me­rik­ka­lai­suu­des­ta kä­sittämättömällä ta­val­la syy­tet­ty Chap­lin oli maan­paos­sa. Van­han mie­hen avio­liit­to nuo­ren Oo­nan kans­sa oli ai­ka­naan skan­daa­li. Mes­ta­ri pa­la­si ta­ri­nas­saan lähtö­pis­tee­seensä, en­simmäi­sen maail­man­so­dan ai­kai­sen Lon­toon teat­te­rei­hin. To­sielämä nä­kyy elo­ku­vas­sa myös siinä, että Bus­ter Kea­to­nin osuut­ta lei­kat­tiin. Tämä kun mei­na­si viedä ko­ko shown. Chap­li­nin sä­veltämä mu­siik­ki te­kee vai­ku­tuk­sen. Me­lis­sa Hay­den tans­si Clai­re Bloo­min puo­les­ta. Tark­ka­silmäi­set: mil­tei ko­ko Chap­li­nin su­ku esiin­tyy elo­ku­vas­sa.