Al­ku­peräi­nen "Best Exo­tic Ma­ri­gold Ho­tel" oli val­loit­ta­van yllättävä, elämän­myön­tei­nen ja suo­ras­taan mieltäy­lentävä ko­ke­mus. Niinpä on­kin mu­ka­va ha­vai­ta, et­tei kak­ko­so­sa tyy­dy pelkkään esi­koi­sen api­noin­tiin. Lup­sak­ka ko­me­dia löytää elämän eh­too­puo­lel­ta lup­sa­kas­ti vir­taa ja seik­kai­lua, jos ei ai­van al­ku­peräi­seen elä­myk­seen ylläkään.

Nyt ker­ron­nan pu­nai­se­na lan­ka­na toi­mii toi­sen ho­tel­lin avaa­mi­nen, ja sen kans­sa kil­pai­le­va häi­den jär­jes­te­ly, mut­ta pää­pai­no on jo­viaa­lin vet­reässä elä­keläis­ten ih­mis­suh­de­hum­pas­sa. Pil­le­rit ja pie­net vai­vat eivät pai­na mitään kun jal­ka vi­pat­taa In­tian lämmössä, jos­kin nyt ta­ri­nan lan­ko­ja so­vi­tel­laan jo on­nel­lis­ta lop­pua ha­kien. Vie­rai­le­va­na täh­tenä nyt mu­ka­na Ric­hard Ge­re.