Mi­ka Wal­ta­rin 1930-lu­vul­la kir­joit­ta­man ta­ri­nan toi­nen fil­ma­ti­soin­ti. 1950-lu­vun lättä­hat­tu­ja vil­lin­nyt rock ’n’ roll –­kuu­me näyttää sur­ku­hu­pai­sal­ta, kun Tun­te­mat­to­man so­ti­laan ta­paan tur­han van­hat näyt­te­lijät yrittävät eläy­tyä. Leo Jo­ke­lal­ta löy­tyy sven­giä par­hai­ten. Yllättäen pro­fes­so­rin (Tau­no Pa­lo) ja nuo­ren opis­ke­li­ja­tytön luon­te­vas­sa kans­sakäy­mi­sessä on elo­ku­van voi­ma. Wal­ta­ri­han ha­lu­si it­se­kin pi­dellä van­hoil­la päi­villään nuo­ria tyttöjä kä­destä tip­pa lins­sissä.

Hyvännäköi­nen mus­ta­val­ko­ku­va, jos­sa on to­ki ros­kai­suut­ta, mut­ta ylei­sil­me on laa­du­kas. Sel­keähkö mo­no­rai­ta. Ekst­roi­hin on tal­len­net­tu Pe­ter von Bag­hin ly­hyt al­ku­juon­to, Kas­si­la-do­ku­ment­ti Ajan her­mol­la (30 min.) sekä kak­si Fen­na­dan ly­hy­te­lo­ku­vaa, Es­ko Töy­rin va­lis­tus­fil­mi Pak­su jut­tu (1961, 9 min.) sekä Beat­les –a­ni­maa­tios­ta Kel­tai­nen su­kel­lus­ve­ne myö­hem­min tu­tuk­si tul­leen Ro­bert Bla­se­rin Al­ko­ho­li ih­mis­ruu­miis­sa (1960, 15 min.), jo­ta vielä kym­me­nen vuot­ta myö­hem­min esi­tet­tiin Nuot­ta­saa­ren­kin ala-as­teel­la.