En­simmäi­nen vä­ril­li­nen Tar­zan-e­lo­ku­va on koh­tuul­li­sen hyvässä mai­nees­sa jo­pa ERB-yh­teisön pa­ris­sa.

Tar­za­nin suu­rin seik­kai­lu tuo­tet­tiin brit­tiläi­sin voi­min ja ku­vat­tiin Af­ri­kas­sa, jo­ten stu­dio­muo­vi­nen tun­nel­ma on pois­sa. Osan­sa on myös hyvällä ja la­veal­la brit­tiläi­sellä teat­te­ri­poh­jai­sel­la elo­ku­va­kult­tuu­ril­la.

Gor­don Scott pa­ni tyttö­jen sydä­met läpättänään ai­koi­naan, mut­ta lo­pul­ta elo­ku­va pärjää hie­no­jen kon­nien­sa an­sios­ta. Ant­ho­ny Quay­le on yk­si kaik­kien ai­ko­jen par­hais­ta pa­hik­sis­ta. Ku­vaa­ja osaa ot­taa ai­ka pal­jon ir­ti myös hä­vyttömän härs­kistä skot­lan­ti­lai­ses­ta näyt­te­lijästä Sean Con­ne­rys­ta. Mie­hen upea ar­ti­ku­loin­ti jää­nee vain Lau­ren­ce Oli­vie­ril­le, ja täl­lai­ses­sa hal­pik­ses­sa.

Oh­jaa­ja Guil­ler­mi­nin ura ur­ke­ni tästä, mut­ta suu­rem­piin tuo­tan­toi­hin hän pää­si tästä vas­ta 1970-lu­vul­la Lie­keh­tivän tor­nin ja King Kon­gin (!) pui­kois­sa.