Hol­lywood omis­taa maail­man par­haat tun­to­sar­vet ar­vioi­da sitä, mil­loin ylei­nen mie­li­pi­de on muut­tu­mas­sa. Bus­hin hal­lin­non ki­du­tuk­sel­le pe­rus­tu­vaa ter­ro­ris­min vas­tais­ta tais­te­lua kri­ti­soi­via elo­ku­via on tul­vi­nut tuu­tis­ta sen ver­ran, että tämän pe­rus­teel­la voi­si odot­taa de­mok­raat­tien voit­ta­van seu­raa­vat vaa­lit.

Poik­keuk­sel­li­nen luo­vu­tus on ter­mi, jo­ta käy­tetään, kun la­ki pe­rus­tus­lais­ta pu­hu­mat­ta­kaan voi­daan si­vuut­taa. Näin ta­pah­tuu yh­den CIA-joh­ta­jan (hyytävä Me­ryl St­reep) päätök­sellä, kun ter­ro­ris­mis­ta epäil­ty (O­mar Me­twal­ly) ha­lu­taan viedä ki­du­tet­ta­vak­si maail­mal­le. Elo­ku­va ker­too dra­maat­ti­ses­ti, mi­ten tämä kaik­ki toi­mii ja me­nee sa­mal­la hie­man sy­vemmäl­le pin­nan al­le.

Po­liit­tis­ta kiis­ta­ka­pu­laa kä­si­tellään tril­le­rin kei­noin. Yk­si CIA-a­gen­teis­ta (Ja­ke Gyl­len­haal) al­kaa ko­kea tun­non­tus­kia, mut­ta oman uran vaa­ran­ta­mi­nen tun­tuu sa­tui­lul­ta. On­gel­ma ni­mittäin pe­rus­tuu ma­te­ma­tiik­kaan. Jos yhtä syytöntä ki­du­te­taan, sillä ei ole mitään mer­ki­tystä, jos tu­han­net sääs­tyvät. Kon­ser­va­tii­vi­ma­tik­ka tu­lee näin selväk­si, mut­ta myös de­mok­raat­tien las­kuop­pi: jo­kais­ta ki­du­tet­tua koh­taan syn­tyy tu­han­sia uu­sia vi­hol­li­sia. Kal­toin koh­del­luil­la on su­kua ja lä­hei­siä, ja vai­ku­tus nou­see po­tens­sei­hin. Kum­man ma­ti­ka­no­pet­ta­jan sinä va­lit­set, siitä on ky­se.