Ker­ran­kin käy etu­kan­nen mai­nos­lau­set­ta us­ko­mi­nen. Jos ei tästä kyy­nel ir­toa tai edes silmän­nurk­ka kos­tu, niin on­pa kum­ma. Ai­na­kin koi­ra­no­mis­ta­jat lii­kut­tu­vat var­mas­ti.

Hac­hi­ko on usein elo­ku­vat­tu to­si­ta­ri­na ja­pa­ni­lai­ses­ta aki­ta-koi­ras­ta, jo­ka isäntänsä kuol­tua tu­li jo­ka aa­mu yh­deksän vuo­den ajan, kuo­le­maan­sa saak­ka, odot­ta­maan ju­na-a­se­man eteen. Nyt se on siir­ret­ty Las­se Halmströ­min osaa­vin ot­tein Yh­dys­val­tain itä­ran­ni­kol­le.

A­ki­tat oli­vat en­simmäi­siä koi­ria, joi­ta ih­mi­nen ke­syt­ti kump­pa­nik­seen. Yh­tei­nen tai­val al­koi to­den­teol­la jo 4 000 vuot­ta sit­ten ja jat­kui sa­mu­rai­den ra­jus­sa huo­mas­sa. Hac­hi­ko on rin­nak­kais­teos hie­man sa­man­ta­pai­sel­le ta­ri­nal­le elo­ku­vas­sa Bim Mus­ta­kor­va, jo­ka vuon­na 1977 oli eh­dol­la par­haan ul­ko­mai­sen elo­ku­van Os­ca­ril­le. Las­te­ne­lo­ku­vak­si Sta­nis­lav Ros­tots­kin oh­jaa­ma Bim sisäl­si mie­len­kiin­toi­sia pii­lo­mer­ki­tyk­siä 1970-lu­vun Brezh­ne­vin ajan Neu­vos­to­lii­tos­ta maan elo­ku­va­tuo­tan­non pe­rin­tei­den mu­kai­ses­ti. Hac­hi­ko on puo­les­taan täy­sin put­sat­tu kai­kis­ta yh­teis­kun­nal­li­sis­ta ta­voit­teis­ta.

Rat­kai­su on oi­va, sillä nyt lii­ku­taan pe­ru­sin­hi­mil­li­syy­den yti­messä. Tär­keintä to­teu­tuk­ses­sa on se, että se malt­taa välttää liial­lis­ta ime­lyyttä. Ric­hard Ge­re­kin tun­tuu pääs­seen uu­teen ve­toon, tylsän kym­men­vuo­ti­sen­sa jäl­keen.