Suu­ren mit­ta­luo­kan draa­ma seu­raa kol­men vel­jek­sen tietä ko­ti­far­mil­ta Mon­ta­nas­ta en­simmäi­sen maail­man­so­dan tais­te­lu­ken­til­le ja ta­kai­sin ko­tiin me­ne­tyk­sen, rak­kau­den ja ris­ti­rii­to­jen riu­dut­ta­ma­na. Eri­no­mai­sen näyt­te­lijä­kaar­tin vetämästä ja tun­nel­mal­li­sen mu­siik­ki­rai­dan säestämästä elo­ku­vas­ta ei draa­ma tai saip­pua­mai­sia kään­teitä puu­tu, mut­ta gen­reen eri­kois­tu­neen oh­jaa­jan kä­sissä sop­pa py­syy mauk­kaa­na. Näin siitä­kin huo­li­mat­ta, että elo­ku­va käyn­nis­tyy kun­nol­la vas­ta en­simmäi­sen puo­len tun­nin jäl­keen.

Sa­kean sen­ti­men­taa­lis­ten ee­pos­ten kok­ki­na kun­nos­tau­tu­neen Edward Zwic­kin ural­la "In­to­hi­mon tuu­let" edus­taa "Vii­mei­sen Sa­mu­rain" ohel­la sitä sii­rap­pi­sin­ta tuo­tan­toa, jo­ka ti­pah­taa ku­ta­kuin­kin sa­maan sar­jaan kuin Bruck­hei­me­rin Pearl Har­bor. Näissä epä­rei­lu­jen vas­toinkäy­mis­ten ja vah­vo­jen, mut­ta haa­voit­tu­vais­ten san­ka­rien ympä­ril­le ra­ken­tu­vis­sa ta­ri­nois­sa on juu­ri so­pi­va an­nos fa­ta­lis­mia ja ro­man­tiik­kaa elä­myk­sel­li­sen elo­ku­va­ko­ke­muk­sen luo­mi­sek­si. Näistä elo­ku­vis­ta jo­ko pitää tai niitä vi­haa.

Ko­vin kauas eivät mie­hen muut­kaan pääe­lo­ku­vat — tah­ri­tun evers­tin hy­vi­tyk­sestä ja yk­sittäi­sen ur­heu­den tun­nus­ta­mi­ses­ta ker­to­va "Tu­li­ko­kees­sa", Puo­lan vas­ta­rin­ta­liik­keestä ker­to­va "Uh­ma" ja ve­ri­ti­mant­tien ympä­ril­le ra­ken­tu­va "B­lood Dia­mond" — tästä kaa­vas­ta poik­kea. Yh­dys­val­tain sisäl­lis­so­dan ai­kai­ses­ta mus­tas­ta komp­pa­nias­ta ker­to­vas­sa "G­lo­ry":ssä Zwic­kin so­ke­ri sen si­jaan kie­hui yli.