An­ne (Re­bec­ca Pal­mer) ja Mic­hael (Ben Pri­ce) läh­tevät uu­del­leenläm­mittämään jääh­ty­nyttä suh­det­taan tu­tuil­le pai­koil­le. Mat­ka mö­kil­le al­kaa lu­paa­vas­ti. Mei­nin­ki muut­tuu yh­den pyörä­ret­ken ai­ka­na osal­lis­tu­jil­leen toi­vot­tua jän­nittävämmäk­si.

Ta­kau­mis­sa ei sääs­tellä, men­neitä ta­pah­tu­mia esi­tellään kat­so­jal­le pik­ku­hil­jaa sa­la­ma­nis­kui­na. Elämän­kaa­ri avau­tuu, mut­ta joh­don­mu­kai­suus puut­tuu. Se­ka­vuus draa­man ja kau­hun vä­lillä on hal­lit­se­ma­ton­ta.

B­lood Trails on hamst­ran­nut po­kaa­le­ja fant­su­fes­ta­reil­la. Pal­kin­nois­ta huo­li­mat­ta, metsä­kau­hun sa­ral­la on vai­kea yllättää po­si­tii­vi­ses­ti, oma­lei­mai­suu­des­sa jää usein uu­pu­maan. Osit­tai­nen yli­luon­nol­li­suus kiin­nos­taa, vä­ki­val­tao­suu­det jättävät toi­vo­mi­sen ja pe­rus­te­le­mi­sen va­raa.